”Kauas kuuluu kalke, työss´ on pojat, palkeet.” Näin Uuno Turhapuro sekoilee Speden mittavan Uuno-sarjan kenties parhaassa jaksossa mm. vanhan Pajaleikki – laulun lyriikan tahtiin. Vuonna 1976 ilmestynyt elokuva tarjoaa edesmenneen Spede Pasanen mittavaa parodiataitoa parhaimmillaan ja monimuotoisemmillaan.
Lottovoittaja UKK Turhapuro repii tämän murheellisten laulujen maan pyhästä pelistä irti kaiken mitä siitä voi repiä. Päävoittolapun kohtalo muuttuu viiden minuutin välein, mutta se ei Uunoa estä juhlimasta. Verkkopaitaisen (ja välillä jopa turkikseen sonnustautuvan) sankarin juhlinnan saavat tuntea niin appiukko, joka joutuu hakkaamaan autonsa linttaan, ettei se häiritse rikkaamman ihmisen silmää, tai vaimoparka, jonka tilalle on jo hankittu rikasta miestä viihdyttäviä vaimoehdokkaita.
Leffa tarjoaa myös historiikkina ratkiriemukkaan kohdan, joka kertoo kuinka U.K.K. Turhapuro oikeasti tapasi vaimonsa. Kyseisessä kohdassa täytyy vain ihmetellä miten Speden luovuus suurimmassa osassa tuotantoa onnistui lipumaan niin taka-alalle. Onneksi särmää piisaa vielä 70-luvun loppupuoliskolla.
Suomalaisella leffatuotannolla ei ehkä ole jenkkituotannon miljoonia, mutta tämä elokuva viimeistään todistaa sen, että raudankovalla luovuudella ja innolla omaa juttua kohtaan voidaan tehdä paljon parempaa viihdettä. Spede levätköön rauhassa multien alla, ja tämän leffan loistokkuuden kunniaksi on hyvä unhoittaa hetkeksi 90-luvun flopanneet uuno-tekeleet.
