Viinasta pitävä Jim Lahey (John Dunsworth) on paratiisissa iho rapumaisen kärtsähtäneenä ja hänellä on kaikki haluamansa, mutta se ei merkkaa paskaakaan koska hän rakastui väärään henkilöön. Viikko aikaisemmin asiat olivat eri tavalla, sillä Ricky (Robb Wells) ja Julian (John Paul Tremblay) pääsevät vankilasta ja heillä on suunnitelma. Samaten Bubbles (Mike Smith) notkuu paikalle ja koska Lahey on ollut toimeliaana on konflikti valmis alkamaan. Laheyn tärkein apuri on tietysti paidaton Randy (Patrick Roach), joka on vähän enemmänkin. Kolmikon saapuminen laittaa kuitenkin tilanteen sekaisin ja lähtölaskenta viinapäivään alkaa ja myös loppuu.
Valkoisen roskaväen epämääräistä sekoilua seuraava näennäisdokumentti luottaa karuun realismiin ja nautittavan hyviin henkilöhahmoihin. Robb Wells, John Paul Tremblay ja Mike Smith tekevät miellyttävän tehokasta työnä pääosakolmikkona jonka suunnitelma aloittaa laillinen (tai ei) liiketoiminta menee pieleen enemmän tai vähemmän pätevyyden puutteesta. Ihmissuhdesoppaa myös joudutaan selvittelemään useita kertoja.
Mike Clattenburgin ohjaustyö on lähes näkymätöntä ja onpa työryhmä myöskin juonielementtinä aseistetun ryöstön aikana jolloin pahvilaatikko saa palvella naamarina. Pääkolmikon sijasta tarina keskittyy melko pitkälle juurikin antagonistisen Jim Laheyn edesottamuksiin ja niitä on luvassa isolla määrällä. Käytännössä viinapirun voitto on tragedia, mutta Dunsworth saa valloilleen riistäytyvän alkoholismin vaikuttamaan huutonauruhauskalta kohellukselta mitä se onkin. Naiskatsojien silmiä piristää ilman paitaa kulkeva Patrick Roach ja se on karmeaa.
Tarina on näennäisdokumentaarinen, mutta mukana on paljon visuaalista huumoria ja absurdeja tilanteita jotka pitävät elokuvan tukevasti komedian puolella vaikka kerrontatyyli on äärimmäisen epäkoominen. Tämä on kylläkin harmillista, sillä repiviä röhönauruja ei paljoa irti saa juonenkuljetuskin on hieman heppoista.
Hauskoja kohtauksia ja hyviä näyttelijäsuorituksia, mutta laajempi juoni olisi kaivannut tiivistystä. Tällaisena kanadalainen valkoinen roskaväki jää epämääräisen näennäisdokudraaman ja huutonaururöhötyksen väliin.
