Richard Richard (Rik Mayall) ja Eddie Hitler (Adrian Edmondson) ovat sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen pohjalla. He vihaavat toisiaan, mutta ovat toisissaan kiinni psykologisella ja taloudellisella tasolla. Richie on vakavasti mielisairas harhamaailmassa elävä hylkiö ja lisäksi hänellä on mikroskooppisen pieni. Eddie taas on juoppo ja vastuuton juippi vaikka onkin se älykkäämpi ja enemmän todellisuuden kanssa tekemisissä oleva. Näiden kahden anti- tai kierososiaalisen pohjasakan yhteistoilauksia seuraa Bottom ja repii huumoria uskomattomalla dialogilla ja slapstickillä. Jokainen episodeista perustuu yksinkertaiseen juoneen ja siitä revitään mahdollisimman paljon hupia ja myös tuskaa. Tappelut rytmittävät irrationaalista komediaa ja Eddien ajattelutasoa kylläkin kuvaa se että hän julistaa tuoppi kädessään saavansa loistavan idean, juo tuopin tyhjäksi yhdellä siemauksella ja se tuopin juominen oli juuri se loistava idea!
Avausepisodi määrittää sarjan sävyn mainiosti ja Clive Mantle kiukustuvana aviomiehenä repäisee huumoria lakonisine toteamuksineen ja aiheuttaa kipua. Muut episodit noudattavat samanlaisia lähtökohtia ja monesti Richie yrittää juonia helppoa rahaa ja on äärimmäisen säälittävä. Sen verran säälittävä, että alkaa typeryydessään olla jopa vastenmielinen ja Eddie on tilanteessa mukana, sillä hän on myös pohjalla, vaikka eri tavalla ja tekee myös kaikkensa repiäkseen Richiestä mahdollisimman paljon hyötyä.
Kokonaisuus on hupaisaa ja riehakkaasti huonoa makua noudattamatta jättävä brittikomedia. Äijähuumoria, kahjoa dialogia, yliampuvaa slapstickia ja erityisesti kakkosepisodi ‘Gas’ repii nauruhermoja tuomalla mukaan noita kaikkia ja pitää myös juonikuvion kasassa. Komediaa lisää myös se että kohtauspaikat ovat ilmiselvää studiolavastusta joten niitä voidaan murjoa ja pirstoa runsaasti. Luonnollisesti kaikki episodit eivät ole huutonauruhauskoja, mutta jokaisessa saa ainakin hymyillä.
