Trendikkäästi Kimiksi nimetty nuorukainen (Nordin) tahtoo olla bisnesmies, kuten isänsäkin. Niinpä Kimi sitten kiinnostuu verkostomarkkinoinnista, kun hänen tyttöystävänsä (Aro) perhetuttu (Liinoja) vilauttaa pojalle pätäkkää. Isältään aasialaisvaikutteiset bisnespuheet ja nimensä perinyt Kimi ei heti huomaa, että vieras rahamies onkin huijari. Mutta sen käydessä ilmi tämä liikemaailman nouseva stara pistääkin pystyyn sellaiset kostotoimet, että heikommilta lirahtaa housuun.
Pekka Lehdolla on takanaan mm. surrealistinen elämänkertafantasia sekä Andy McCoysta että Aira Samulinista. Miehen kehuttua dokkaria (V.O.I.T.K.A) allekirjoittanut ei myönnä nähneensä, mutta ainakin Andystä ja Airasta kertoneet elokuvat lässähtivät loppuaan kohden. Lehdolla tuntuu tässäkin, erääseen jo jonkin aikaa sitten sattuneeseen veritekoon perustuvassa tarinassa, olevan monta lupaavaa ideaa. Mutta hän kärjistää asioita liikaa. Viimeistään magnoliamaisen tökerösti elokuvan loppupuolella käynnistyvä käänne laskee tekeleen arvoa. Sitä paitsi mukana on aivan liikaa sellaisia kliseitä, joiden toivoisi tulleen hylätyksi jo käsikirjoitusta kehitellessä. Ja minkä takia elokuvan toinen isompi naisrooli, Kimin tyttöystävä Salla, on kirjoitettu niin naurettavaksi kuin se nyt on? Tytsyllä ei ole muuta virkaa kuin toimia Kimin panopuuna. Hänen ainoa merkittävä tekonsa (ero) mitätöidään pikavauhtia syitä selittelemättä. Pah!
Elokuvan kuvaus ja lavastus on onnistunutta. Kimin koti on toteutettu hyvällä maulla hiukan ”yli”. Ääniraidalla soiva musiikki sopii leffaan, eikä korostu liikaa kuvien päälle. Kehua pitää myös pääosassa nähtävää Reino Nordinia, joka tekee Kimistään sellaisen nilkin, ettei inhemmasta väliä. Karoliina Blackburn jää hieman vaisuksi häntä jahtaavana poliisina, eikä elokuvan rullatuolikarpaasikaan oikein vakuuta kirjakielellä väännettyine vuorosanoineen. Oikeastaan vain Kimin frendijengin esittäjät, etunenässä jälleen kerran herkällä eläytymisellään vakuuttava Julius Lavonen, tekevät rooleissaan uskottavaa jälkeä. Sellaiseen saattaisi pystyä mm. sivuosassa patsasteleva Tapio Liinojakin, ellei ohjaaja Lehto olisi tahtonut nähdä häntä sikarisuisena karikatyyrihahmona. Kansainväliseksi yhteistuotannoksi tämä leffa on selkeä pettymys – valitettavasti.
