Jacob (Josh Wiggins) on 13-vuotias poika, jonka harteille on kasautunut liian suuri taakka. Pojan äiti on kuollut, isä Hollis (Aaron Paul) kieriskelee murheen ja alkoholismin usvassa ja pikkuveli Wesistä (Deke Garner) pitäisi tavalla tai toisella huolehtia. Aikuisuuden ankara maailma on tavoittanut varhaisteinin liian nopeasti.
Jacobin sisälle patoutuneet tunteet purkautuvat kahdella tavalla. Motocross vetää puoleensa, mutta niin tekee myös pahanteko ja vandalismi. Kun Jacob kavereineen intoutuu silmittömään tuhoamisvimmaan kaupungin jalkapallostadionin parkkipaikalla saa perheen elämä käänteen kohti syöksykierrettä. Lastensuojeluviranomaiset siirtävät Wesin poikien tädin (Juliette Lewis) huomaan ja samalla vimmaisen Jacobin ja menneisyydestä epätoivoisesti kiinni pitävän isän välit kiehuvat kohti räjähdyspistettä. Kivulias matka kohti parempaa huomista pääsee alkuun vasta, kun sekä isä että poika pystyvät edes hippusen verran purkamaan omia tuntojaan.
Hellion on Kat Candlerin oman lyhytelokuvansa pohjalta rakentama elokuva, joka liikkuu samoilla vesillä kuin toinen viime vuosien onnistunut ongelmanuorten kuvaus, Destin Daniel Crettonin monikerroksinen ja loistelias Short Term 12. Hellion ei aivan yllä Crettonin elokuvan tasolle, sillä tarina lipsuu liiaksi trillerin poluille ja loppuvaiheiden käänteeseen viitataan turhan ajoissa ja kovin kömpelösti. Tarinankerronnan kannalta Hellionin tempo olisi myös kaivannut aavistuksen tiivistämistä, vaikka tunnelman luonnin puolesta viipyilevät kuvat ja hetket ovatkin onnistuneita. Kuvaaja Brett Pawlak loihtii kankaalle hienoja kuvia Teksasista, joka näyttäytyy samalla kertaa sekä ankeana, että myyttisen kiehtovana. Pawlak muuten käytteli kameraa myös Short Term 12-leffassa ja visuaalisesti elokuvat ovatkin hyvin samankaltaisia.
Hellionin näyttelijäkaarti kiskaisee erinomaisen suorituksen koko rintaman leveydeltä. Breaking Bad-sarjassa läpimurtonsa tehnyt Aaron Paul onnistuu hienosti varautuneen ja hiljaisen Hollisin roolissa, joka oman murheensa keskellä on unohtanut vastuunsa vanhempana. Indie-elokuvien vakiokasvo Juliette Lewis tekee vahvaa jälkeä hyvää tarkoittavana, mutta tilanteen kärjistymistä vauhdittavana poikien tätinä. Nuoret näyttelijät ovat kaikki uskottavia, mutta koko elokuvan tähdeksi nousee vakuuttavan debyyttiroolin tekevä 15-vuotias Josh Wiggins, joka tulkitsee Jacobia taidokkaan moniulotteisesti. Nuoren pojan sisällä myllertävä viha ei missään vaiheessa ole puhdasta pahuutta, vaan Wiggins tuo onnistuneesti rooliinsa ahdistunutta rakkauden kaipuuta ja tuskaa siitä, että lapsuus on loppunut liian aikaisin. Wiggins on yhdessä Mud-elokuvassa säväyttäneen Tye Sheridanin kanssa tämän hetken kiinnostavimpia nuoria näyttelijöitä.
Metallican ja Slayerin sävyttämällä ääniraidalla maustettu Hellion on pienistä puutteistaankin huolimatta mielenkiintoinen tarina vastoinkäymisistä, vanhempien vastuusta ja lapsuuden haasteista. Katsojan onneksi ohjaaja Candler ei missään vaiheessa suuntaa kulkuaan kohti liian monille jenkkileffoille tyypillistä aurinkoisen onnellista loppua. Wilsonin perheen matka helpottuu, mutta sen onnistumisesta emme saa takeita. Eikä käänne parempaan synny ilman kärsimystä.
