Pieni pankki New Mexicossa – helppo ryöstää, pieni saalis ja kun jutun suunnittelee tarpeeksi hyvin ei mikään mene pieleen. Paitsi kaikki menee pieleen, sillä leffa ei ole ehtinyt edes alkaa. Ruumiita tulee ja virkainntoisen sheriffin (William Schallert) lisäksi järjestäytynyt rikollisuus lähettää perään Mollyn (Joe Don Baker). Ryöstäjistä eloonjääneet Charley Varrick (Walter Matthau) ja Harman Sullivan (Andy Robinson) ovat siis pulassa.
Don Siegel antoi elämän Harry Callahanille ja näytti paon Alcatrazista, mutta ilmankin Itäpuuta osaa hän ohjata karun rikosjännärin missä isot rosvot ovat pahoja ja pienempi rosvo on kekseliäs ja päähahmona. Luonnollisesti isot rosvot haluavat löytää petturin vaikka sellaista ei olisikaan ja käyttävät metodeja joilla petturi löytyy. Käsikirjoitus on täynnä vähemmän mukavia asioita ja etenee sujuvasti, mutta valitettavasti lopussa alkaa rytmi hajota ja se ei ole ollenkaan kiva juttu. Onneksi hyvien kohtauksien ansiosta meno jaksaa kiinnostaa loppuun asti.
Walter Matthau on kurttunaamainen vanha ukko joka päätti ryöstää pankin, hankki apureita ja osasi myös suunnitella hyvän rikoksen, mutta siihen hänen oveluutensa jää. Siitä eteenpäin on hänen aika pitkälle improvisoitava ratkaisuja stoalaisella tyyneydellä. Andy Robinson antaa vastapainoa hermostuvana apurina joka purkaa painettaan alkoholilla, mutta pysyy myös varsin hyvin kasassa. Joe Don Baker tarjoaa todellisen kammotuksen piippua pössyttävänä Mollyna joka osaa olla kohtelias ja tarjoilee väkivaltaa pihistelemättä. Harvassa tapauksessa maneerit ja teot ovat yhtä suuressa ristiriidassa ja hienovaraisuudessaan Molly on erittäin hyytävä mafian tappaja joka saa haluamansa tiedot – myös heiltä jotka eivät tiedä.
Kokonaisuus on kovaotteinen ja ohutjuoninen, mutta onneksi se on jämäkästi näytelty ja aivan yhtä lujalla otteella ohjattu. Mikään suuri klassikko ei kyseessä ole, mutta ehdottoman toimiva esimerkki toiminnalla maustetusta rikosleffasta.
