Kevin Smithin esikoinen on yllättävän hauska ja raikas elokuva, jonka dialogi on tuoretta ja tunnelma paikoitellen realistisen oloinen.
Dante Hicks on omassa kodissaan asuva reppana, jonka elämään kuuluu Quick Stop -nimisessä liikkeessä työskentely. Dante kutsutaan töihin, mistä hän ei ideana liiemmin pidä. Dante on hyvin pessimistinen kaikkia asiakkaita kohtaan, jotka tulevat vain hengaamaan tiskille ja suorastaan v**lemaan hänelle.
Dantella on myös kaveri Randal, joka pitää toisella puolen kauppaa videovuokraamoa, jossa hän päivät notkuu, eikä välitä paskaakaan asiakkaista. Dante kärsii naisongelmistaan ja muista ärsyttävistä asiakkaista. Randal vääntää läppää tähtien sodista ja keksii hyviä tekosyitä, miksi piti nojata hautajaisissa arkkua vasten.
Kevin Smith on saanut elokuvaan hyvin realistisen ilmeen eikä tunnelma haihdu missään kohtaan pois. Dialogi on dramaattista, ronskia, negatiivistä sekä järkevää.
Brina O´Halloran sopii Danten rooliin ja saa hahmoonsa hyvää vastakaikua. Hieman reppanan oloinen Dante on elokuvan paras hahmo. Jeff Anderson Randallina on jokapaikan törkymöykky, joka latelee fuckeja ja shittejä nurkasta nurkkaan ja puhuu vääjäämättä kaikesta, mistä nyt kukakin puhuu, jos vaan asiakas ei ole mailla halmeilla. Jason Mewesin ja itse ohjaajan luoma legendaarinen parivaljakko Jay ja Silent Bob tekevät tässä elokuvassa ensiesiintymisensä.
Kevin Smith on todistetusti yksi pidetyimmistä elokuvan tekijöistä, joka tietää kaiken elokuviin liittyvistä asioista, ja osaa pitää hyvin raikkaan tunnelman koko ajan. Smithin esikoisessa on ripaus dogmaa, mokumenttia, realismia, kulttia, rakentavaa dialogia, hersyviä hahmoja ja perhanan hauskoja asiakaskohtaamisia.
Jos tahdot nähdä hyvän esikoiskomedian, jossa on hitusen draamaa, katso tämä. Vaikka elokuva on mustavalkoinen, se ei tarkoita että se on huono. Se on se dialogi, joka saa nauramaan.
