The Cage eli Häkki on pilottiepisodi sarjaan, jota ei oikeastaan koskaan tehty. Se on pilotti ihka ensimmäiselle Gene Roddenberryn luomalle Star Trek -sarjalle. Tässä pilotissa ei nähdä William Shatneria kapteeni Kirkinä, ei DeForest Kelleyn esittämää laivalääkäri Bonesia, eikä montaa muutakaan tuttua naamaa. Televisioesityksissä Häkkiä on toisinaan esitetty 1960-luvun Star Trek -sarjan pilottina, mutta esimerkiksi DVD-julkaisuna sitä saa sekä erillisenä painoksena että originaalin Star Trekin kolmannen kauden lisukkeena.
Häkin avaruuslaiva Enterprise muistuttaa ulkoisesti tismalleen Kirkin Enterprisea. Toisaalta miehistön univormut ovat aivan erilaiset, rusehtavankeltaiset poolokaulusasut, joista hottius on kaukana kuin vissy viinistä. Häkissä Enterprisea komentaa Christopher Pike (Hunter), tuimakasvoinen jäyhäjakke, joka ei oikein osaa suhtautua naisiin komentosillalla. Siitä huolimatta siellä hänen oikeana kätenään häärii veistoksellinen älykkönainen (Barrett). Piken luottotiimiin kuuluu myös suippokorvainen Vulcan-planeetan alien nimeltä Spock (Nimoy). Tämä Spock on luonteenlaadultaan nauravaisempi ja leikkisämpi kuin se, joka seilasi kapteeni Kirkin matkassa.
Kapteeni Christopher Piken matkassa lennetään kaukaiselle Talos IV -planeetalle, jolta pitäisi löytyä haaksirikkoutunut ihmisjoukko. Perillä selviää, että planeetalla on muutakin kuin ryhmä vanhoja partoja ja Piken silmät pilkahtelemaan saava vaaleaverikkö Vina (Oliver). Planeetan kivikkoisissa maisemissa vaanii älynlahjoiltaan verraton vaara, joka on houkutellut Piken miehistöineen paikalle omia tarpeitaan varten. Juonirakenteensa kautta pilottijakso edustaa läheisesti originaalia Star Trekiä, mutta kerronnallisesti siinä on pieniä eroavaisuuksia. Esimerkiksi avaruudessa matkaaminen on hyvin erinäköistä kuin Kirkin purtilossa. Jostakin syystä restauroimaton pilottiversio sisältää myös suuren joukon mustavalkoisia otoksia. Välillä väri kaikkoaa kuvasta häiritsevästi kesken kohtauksen. Värin katoamisen myötä myös ääniraidalla tapahtuu muutoksia huonompaan, joten pilotti on selvästi parhaimmillaan restauroituna.
Kun Gene Roddenberryn avaruussarja ei heti kättelyssä vakuuttanut tuottajia, hän otti Häkistä sen parhaimmat ideat, kuten esimerkiksi Barrettin esittämän naisupseerin tiukan loogisuuden ja Nimoyn paholaismaisen ulkonäön, ja sotki ne yhteen saadakseen aikaan jotain parempaa. Muutokset tarkoittivat uhrauksia. Tässä tapauksessa uhrauksista tuli lopulta niin isoja, että Häkin sijoittaminen erilleen muusta 1960-luvun Star Trekistä on perusteltua. Osin muutokset harmittavat, sillä Kirkin Enterprisessa naiset ovat vähäpukeisia kevennyksiä, kun taas Piken avaruuslaivassa heillä tuntuisi olevan enemmänkin potentiaalia. Toisaalta taas Piken porukassa maailmankuva vaikuttaa ahtaammalta ja huumori jäykemmältä. Sitä paitsi tämän vanhan ja kulmikkaan Enterprisen näkeminen ilman Shatnerin ilmiömäiseen tapaansa näyttelemää kapteeni Kirkiä – se on vähän kuin näppäimistö ilman välilyöntiä ja enteriä.
Star Trek: TOS – Häkki jättää ristiriitaisen fiiliksen. Se ei ole ”cool and groovy”, mutta ei totaalisen kehnokaan. Myöhemmin Häkin kuvamateriaalia kierrätettiin 13 vuotta sen jälkeen sijoittuvassa originaalissa Kirk-vetoisessa Star Trekissä, tarkemmin sanottuna episodissa nimeltä The Menagerie, Part I.
