Philip K. Dickin novelliin “Second Variety” perustuvan leffan alkupuolen rankka kohtaus sysää elokuvan varsinaiset tapahtumat käyntiin. Planeetalla on kaksi joukkoa, joista toinen on yrittämässä edistää rauhanneuvotteluja, mutta se melkein epäonnistuu sotilaan kuoleman takia.
Leffa on visuaalisesti niin hyvä, mitä sen aikaisella tekniikalla on saatu tehtyä. Sitä ei kannata verrata mihinkään uudempiin. Mekaniiniset screamer-robotit ovat alkupuolella yksinkertaisia, ja mielenkiintoisesti muuntautuvat, mukautuvat sekä kehittyvät valtavan harppauksen elokuvan loppua kohti. Screamerit ovat mekaanisesti tarpeeksi uskottavan näköisiä, vaikka suuren osan ajasta eri kohtauksissa ne ryömivät maanpinnan alla.
Leffan näyttelijät ovat tarpeeksi uskottavia ja roolisuoritukset melko vahvoja, varsinkin Peter Wellerin suoritus. Kauniimpaa näyttelijäkaartia edustaa Jennifer Rubin. Roy Dupuis näyttelee vastapuolen kovanaamaa ihan vakuuttavasti.
Puolenvälin jälkeen leffan tapahtumat alkavat kiristyä ja jännitys tiivistyy ihan sopivasti. Ne, jotka ovat nykyisen leffaefektiteollisuuden “uhreja”, eivätkä ymmärrä perusscifileffoja, heidän ei kannata vaivautua katsomaan, koska tämä leffa ei ratsasta huikeilla erikoistehosteilla, vaan hyvällä perusteemalla. Jos kuitenkin haluat viihdyttävän ja kiinnostavan scifivälipalan, niin Screamers on aivan kelpo paketti. Loppukohtauksen nalle kruunaa koko sen ja lainaa oivasti Alien-elokuvaa.
