Brittipoppoo Muse ponnahti suuremman yleisön tietoisuuteen vuonna 2003 Absolution-albumillaan. Albumin jälkeen yhtye on poiminut mainetta ja mammonaa ympäri maailmaa. Mutta onhan yhtye ehtinyt tehdä paljon jo ennen kyseistä aikakautta. Esimerkiksi tupladeeveedeellisen livematskua ja muuta bonusta.
Vuonna 2001 julkaistun Hullabaloon ensimmäinen levy käynnistyy heiluvan kameran saattelemana. Edesmennyt Jyrki (ihan se ohjelma vaan) tulee pakostakin mieleen, kun kamerakulmat vievät katsojan Pariisin Zenithin keikkapaikalle kuvaten paikalla odottavaa yleisöä. Intro on yhtyeelle tyypillistä friikkiä menoa ja sen aikana kuullaan sopivasti yleisön ennakkometakkaa.
Itse setti sisältää 19 varsinaista kappaletta ja kestää noin puolitoista tuntia. Setissä ei luonnollisestikaan ole biisejä Absolutionilta, joka ilmestyi pari vuotta myöhemmin. Se ainakin tulee ongelmaksi allekirjoittaneen kohdalla, sillä tässä setissä on kyllä rockkukkoilua, välkkyviä valoja ja asiallista soitantaa, mutta itse huippuhetket uupuvat. Keikka kaipaisi selvästi jotakin Stockholm Syndromen tai Hysterian kaltaista henkeä toimiakseen täysillä. Nyt homma menee tasaiseksi puuroksi liian usein.
Mutta löytyyhän levyltä niitä fiilishetkiäkin. Legendaarinen New Born toimii täysillä ja yhtye todella syntyyn uuteen vireeseen sen kohdalla. Keikan alkupuoliskolla kuultava Citizen Erased jyrää sekin valloittavalla tavalla ja Space Dementian loppupuoliskolla yhtye laittaa aikamoisen show:n käyntiin. Mutta niitä huippuhetkiä tosiaan olisi kaivattu enemmän.
Ykköslevyltä löytyy kiitettävästi kamerakulmavaihtoehtoja tuomaan vaihtelua keikkaan. Valikkojen grafiikka on hienoa ja bändiin tyyliin sopivaa. Kakkoslevy puolestaan sisältää turhahkon kuvagallerian, yhtyeen tuolloisen diskografian sekä reilun 40 minuutin filmipätkäkoosteen.
Hullabaloo-paketti joutui alkujaan käsiini sattuman sanelemana vuosi takaperin, ja muutamaan otteeseen Musen rokki on soinut korkealta ja kovaa. Mutta liian pitkän ajan se on myös pölyttynyt hyllyssä. Jotain puuttuu, ja se ei voi olla näkymättä menossa. Musen suurfaneille loistohankinta, muille ihan perusplätty muutamalla klassikkobiisillä varustettuna. Ja pakko huomauttaa, että Musessa on edelleen jotakin, joka saa heidän sointinsa kuulostamaan paikoin b-luokan Radioheadilta. Niin hyvässä kuin pahassa mielessä.
Settilista:
1. Introduction / 2. Dead Star / 3. Microcuts / 4. Citizen Erased / 5. Sunburn / 6. Showbiz / 7. Megalomania / 8. Uno / 9. Screenager / 10. Feeling Good / 11. Space Dementia / 12. In Your World / 13. Muscle Museum / 14. Cave / 15. New Born / 16. Hyper Music / 17. Agitated / 18. Unintended / 19. Plug In Baby / 20. Bliss
