Another Gay Movie‘ta katsoessaan on vaikea uskoa todeksi, että sen ohjaaja Todd Stephens on aikaisemmin saanut palkintoja ohjaustyöstään, esimerkiksi parhaana uutena ohjaajana Seattle Lesbian & Gay Film Festivalilla vuonna 2001. Sen sijaan ei ole yllättävää, ettei Stephens ole tällä elokuvallaan pokannut yhtään pokaalia. Niin hirvittävän huono tekele se on. Lupaavan retrohenkisten alkukrediittien ja Nancy Sinatran “Another Gay Sunshine Day” -kappaleen jälkeen onkin sitten edessä puolitoista tuntia silkkaa elokuvallista infernoa, jonka aikana ketään ei naurata.
Another Gay Movien juonentynkä on American Pie -plagiaatti, paitsi että nyt seksinnälkäiset lukionuoret ovatkin homoja. Koska homot ovat hauskoja, pitäisi menestyksen olla taattu. Vai onko sittenkään? Mistään moniulotteisista henkilöhahmoista on turha puhua, koko casting on oikeastaan vain stereotypioiden paraati – on neitimäistä homoa, on nahkahousuhomoa, on ylimaskuliinista lesboa ja on sugardaddya. Erityismaininnan kaikista hahmoista ansaitsee mielestäni Graham Nortonin esittämä lukionopettaja herra Puckov, jonka aksentti tuntuu vaihtuvan välillä venäläiseksi ja välillä saksalaiseksi. Lisäksi Nortonin roolisuoritus on vastuussa muutamista kuvista, jotka ovat peruuttamattomasti palaneet verkkokalvoilleni.
Kuvaus on läpinäkyvän amatöörimäistä. Elokuva on kuvattu tärisevällä käsikameralla, joka kuvaa aina vähän mitä sattuu. Se ei toiminut uusimmassa James Bondissa, eikä se toimi tässäkään. Paikoitellen osa kulloisenkin kohtauksen keskiössä olevista hahmoista saattaa olla kokonaan poissa kuvasta – ääni kuuluu, mutta puhujasta näkyy vain olkapää. Surkuhupaisia ovat myös kohtausten pienet kuolleet hetket, jolloin kukaan ei sano tai tee mitään muutamaan sekuntiin, mutta kamera pyörii silti. Tämän jälkeen kohtaus vaihtuu seuraavaan. Leikkaaja Jeremy Stulberg on siis mitä ilmeisimmin kaksitoistavuotias lapsi, joka hoiti koko homman Windows Movie Makerilla.
Vaikka Another Gay Movie onkin komedia, on helppo kuvitella, että harvinaisen moni ihminen luokkaantui katsottuaan tämän. Heterokonservatiivit luokkaantuvat, koska pitkät pätkät elokuvasta ovat – paremman sanan puutteessa – pornoa. Homoyhteisön edustajat saattavat puolestaan loukkaantua oikeasta syystä: tavasta, jolla heidät esitetään filmissä. Erityisen kuvaava on kohtaus, jossa yksi päähenkilöistä etsii seuraa homobaarista. Hän juttelee kahdelle huomattavasti itseään vanhemmalle miehelle, jotka kysyvät lukiopojalta tämän ikää. Kun tämä vastaa olevansa 17-vuotias, miehet tuhahtavat: “Sorry, way past your prime.” Ilmeisesti kohtauksen on tarkoitus olla jollain tasolla hauska, mutta oma keskittymiseni meni täysin sen ihmettelemiseen, haluaako elokuva todella esittää homot tällaisessa valossa? Jonkinlaisina sakkolihan metsästäjinä? Varsinkin tämän jälkeen ei ole vaikea ihmetellä, miksei Another Gay Movie poikinut ohjaaja-käsikirjoittajalleen lisää palkintoja homoelokuvafestivaaleilla.
Uskon itse vakaasti siihen, että voi olla olemassa jotain niin huonoa, että se muuttuu jo hyväksi. Another Gay Movien tapauksessa näin ei kuitenkaan ole. Se on niin huono, että se pysyy huonona. Valehtelematta voin sanoa, että tämä on kamalinta ja epähauskinta, mitä olen ikinä nähnyt. Omatuntoni kieltää minua suosittelemasta tätä elokuvaa kenellekään. Jos sattuu pitämään sekä American Piesta että homopornosta, saattaa Another Gay Movie jollain tavalla kolahtaa, mutta tällöinkin suosittelisin parhaana ratkaisuna katsomaan vain American Pieta ja homopornoa yhtä aikaa.
Ja kyllä, tälle on olemassa jatko-osa: mielikuvituksellisesti nimetty Another Gay Sequel.
