Shuya Nanahara (Tatsuya Fujiwara), edellisen Battle Royalen sääntöjä rikkomalla voittanut on pakojalalla ja aloittanut uransa terroristina. Hillitön sota kaikkia aikuisia vastaan ei paranna suosiota ja luonnollisesti esivallalla on vastaus, sillä sota tunnetusti tappaa juurikin nuoria ja vastauksen nimi on Battle Royale II! Opettaja Takeuchi (Riki Takeuchi) selittää yksiselitteiset säännöt: luokan on mentävä saarelle missä Nanahara piileskelee ja tehtävä tästä selvää jälkeä. Aikaa on 72 tuntia ja jos poika-tyttö-parista kuolee toinen sooloilua ehkäisevät kaulapannat räjähtävät jolloin molemmat kuolevat verisesti. Paljain käsin ei sentään pidä mennä.
Kulttiklassikko [movie]Battle Roayle[/movie] sai jatkoa ja sen sijaan että toistaisi verisen urheiluleikin pyrkii Kenta Fukasakun käsikirjoitus laajentamaan verisen soseen yhteiskunnallista taustaa ja käsittelemään aihetta yhteiskuntakriittisellä otteella. Kunnioitettava päämäärä, mutta sävy jää harmillisen saarnaavaksi. Ohjauksesta vastanneen Kinji Fukasakun menehtyessä eturauhassyöpään Kenta luotsasi tuloksen loppuun.
Tatsuya Fujiwara on kasvanut henkisesti rooliinsa resuisena vallankumouksellisena joka jatkaa sotaansa ja pakomatkaansa katkeamatta. Fukasaku onneksi tuo esille sen että “jalon vallankumouksellisen” röyhkeät iskut aiheuttavat suunnatonta inhimillistä kärsimystä, joten hänen kulkemansa väkivallan tie ei vie eteenpäin. Riki Takeuchi taas revittelee berserkkimäisellä vimmalla ja hänestä huokuu äärimmäisen vahva antiautoritaarinen asenne.
Onneksi verinen väkivalta ja hektinen tunnelma on siirtynyt mukana ja verta lentää ämpärimitalla. Tarina vaan ei oikein yksin pysty kokonaisuuden kannatteluun ja verinen väkivalta ei pysty kuin paikkaamaan sitä.
Rohkea yritys tehdä verisestä yhteiskuntasatiirista vakavaa sodanvastaista elokuvaa, mutta jää vajaaksi päämäärästään. Meno on silti hurjaa ja näyttelijätyö laadukasta, joten kaikki on siltä osin kunnossa.
