Nyt kun joululahjaksi sattui tulemaan tämä Indiana Jones – the adventure collection boksi, niin eipäs muuta kuin lättyjä pyörittämään seikkailunnälässä. Nyt päästinkin jo kakkososaan, mikä olikin sitten upean ykkösosan jälkeen roima pettymys. Siinä missä Raiders of the Lost Ark oli toiminnallinen ja nokkela komediaseikkailu, Tuomion temppeli onnistuu pilaamaan kaiken turhalla synkistelyllä ja itsensätoistavuudella.
Indy putoaa epäonnisen selkkauksen kautta lentokoneesta yhdessä laulajatar Willie Scotin (Kate Capswaw) ja nuoren kiinalaisen apurinsa Short Roundin (Ke Huy Quan) kanssa. He päätyvät intialaiseen kylään, josta on varastettu tärkeä pyhä kivi. Myös kaikki lapset on kaapattu. Indyn on siis haettava pyhä kivi takaisin ja pelastettava lapset Willien ja Shortin avustuksella.
Steven Spielger ei onnistu tuomaan tarinaan samaa mukaansatempaavuutta kuin ykkösessä. George Lucasin käsikirjoitus onkin paikoin sekava ja toistaa itseään, erityisesti lopun taistelu maanalaisessa temppelissä oli venytetty aivan liian pitkäksi ja sekavaksi. Muutenkaan tarina ei ole yhtä vahva kuin aikaisempi.
Näyttelytyö sentään on pääosin onnistunutta. Harrison Ford on loistava Indiana Jonesina, antaessaan hahmostaan todella James Bondimaisen kuvan. Välistä Jones päästelee koomisia lauseita (siis positiivisessa muodossa), välistä pieksee konnia ja pelastaa neitoja. Ke Huy Quan taas on todella hauska Shortina laukoessaan nokkelia repliikkejä. Capshaw sen sijaan on turhan pökkelömäinen, mutta ei mitenkään ärsyttäväkään. Quan ja Ford varastavat silti heti katsojan kaiken sympatian.
Lavasteet ja efektit ovat hienoja, mutta pelkillä tehosteilla ei elokuvaa tehdä. Se näkyy Temple of Doomissa. Ensimmäisten 20 minuutin jälkeen homma käy puuduttavaksi, ja lopulta käsi alkaa väkisin hakeutua stop-näppäimelle. Ykkösosan hienot tunnusmusiikit soivat edelleen, mutta uudet kappaleet eivät ole yhtä hienoja, ja musiikki jääkin melko vaisuksi. Huomattavasti Raiders of the Lost Arkia huonompi.
