Astrid Lindgrenin satukirjaan pohjaava Ronja Ryövärintytär hehkuu sitä samaa kuulasta pohjoista valoa, elämäniloa ja lämmintä perhehenkeä kuin hänen muutkin tarinansa Melukylän lapsista Katto-Kassiseen. Ronjan (Zetterberg) maailma on keskellä metsää, jossakin keskiajan tuntumassa. Lapsille ja lapsenmielisille tuo maailma näyttäytyy yhtä aikaa jännittävänä seikkailupaikkana sekä tilana, jossa rajat piirretään itse kunkin kykyjen perusteella. Ronjakin saa mennä metsään ihan yksin leikkimään, jos tahtoo. Huolehtiva isä (Ahlstedt) kuitenkin muistuttaa, mitä tyttönen voi pulassa tehdä.
Ronjan lapsuus olisi voitu kuvata toisinkin; leffassa on vallalla naiivi lapsen näkökulma, mutta yhtä hyvin Lindgrenin aivoitukset olisi voitu rohkeasti runnoa uuteen muotoon, eli kertoa tämä rakastettu satu rankkana kuvauksena metsäläisistä. Silloin luultavasti ruotsalaiset kulttuuripersoonat olisivat reagoineet leffaan Erittäin Voimakkaasti, kuten eräät suomalaiset tekivät Tuntemattoman sotilaan uuden teatteriversion kohdalla. Mutta Ronja Ryövärintytär kunnioittaa alkuperäisteosta nöyryydellään.
Lindgren on hyödyntänyt Ryövärintyttäressä Shakespearen Romeo Ja Julia -näytelmää, mutta ei makeilevasti, vaan sellaisin ehdoin, jotka sopivat puberteettiasteelle siirtyville muksuille. Kuvaukseltaan kaunis (paljon ylvästä pohjoista luontoa) ja trikkipuoleltakin yhä kohtalaisen toimiva leffa on kaiken kaikkiaan onnistunut kirjafilmatisointi, jos katsoja kaipaa kirjalle uskollista näkemystä ja kilttiä lastenelokuvaa.
