Kärpästen herra on kehuttu ja ylistetty William Goldingin kirja. En ole kirjaa lukenut, vaikka monta kertaa olen aikonut. Nyt kuitenkin päätin tarttua siihen perustuvaan filmatisointiin. Kyseessä on vuoden 1990 versio, jota pidetään huonompana kuin aikaisempaa, vuonna 1963 tehtyä rainaa. En ole nähnyt aikaisempaa versiota, niin enpä lähde asiasta sen enempää jaarittelemaan.
Idea on tällainen: Joukko nuoria poikia pelastautuvat lentokoneonnettomuuden jälkeen autiolle saarelle. Mukana roikkuu vain yksi aikuinen, mutta hänkin on sairas ja heikko. Pian pojat jakautuvat kahtia. Ralph (Getty) haluaa elää sivistyneesti ja järkevästi, mutta Jack (Furrh) houkuttelee muut pojat mukaansa seikkailemaan ja elämään hurjaa barbaarien elämää.
Mitään nimihemmoja ei nähdä rooleissa, mutta nuoret näyttelijät vetävät hyvät ja luontevat roolisuoritukset. Itse elokuva on hieman jäykkä ja hieman hitaasti etenevä. Roolihahmoihin hieman lisää syvyyttä ja elokuvaan hieman vauhtia, niin homma voisi kiehtoa enemmänkin. Tarina on kuitenkin hyvin karu ja toteutus sen mukainen. Tunnelma olisi saanut kuitenkin olla vielä hieman piinaavampi, niin kyseessä voisi olla todella hurja mestariteos. Silti loppukohtaus onnistuu pelastamaan vähän.
Ei Kärpästen herra ole elokuvanakaan mikään ihan huono. Se onnistuu hieman järkyttämäänkin katsojaa muutamalla kohtauksellaan. Mikään helppo tapaus tämä ei ole ja katsoja jää sanattomaksi vielä lopputekstienkin jälkeen. Mielenkiintokin onnistutaan pitämään hyvin yllä koko keston ajan. Pituus 86 minuuttia on juuri sopiva kesto ja jopa muutaman minuutin olisi vieläkin voinut napsia pois.
Koska en ole kirjaa lukenut, niin en siihen paljon kiinnittänyt huomiota kirjoittaessani tätä tykitystä. Mielenkiinto tuota kirjaa kohtaa kuitenkin nousi katsottuani tämän pläjäyksen. Perheen pienempien kannattaa pysyä hieman loitolla tai tästä voi tulla jopa pahoja traumoja. No, ehkä ei ihan, mutta aika rankkaa meno silti on. Ei loistava, eikä mikään huonokaan, vaan keskitasolla roikkuva pätkä.
