Joe on 37-vuotias työtön ex-alkoholisti, joka valmentaa Glasgowssa puulaakifutisjoukkuetta. Joe on joukkueen ja sen ympärillä pyörivän kaveriporukan eräänlainen isähahmo. Liam on ex-narkkari, joka futaa porukassa ja on Joen hyvä kaveri. Tarina kertoo heistä.
Leffa ei ole tosiaankaan mikään päiväuni vaan totisen tuntuista kuvausta vääriä valintoja elämässään tehneiden miesten arjesta. Kyse on aika pitkälti selviytymisestä. Vaikka päivät ei olekaan ruusuilla tanssimista heput yrittävät elää ja olla kunnolla yhteiskunnassa. Vanhoista veloista ja tutuista johtuen kaikki on muuta kuin helppoa. Mukana tasapainottamassa tilanteita on Sarah, jonkintyyppinen lasten hoitotäti (varsinainen ammatti meni ohi) johon Joe rakastuu.
Kokonaisuus on erittäin onnistunut ja realistisen oloinen paketti. Roolityöskentelyt toimivat ja välillä tuntuu melkein kuin seurailisi salaa todellisten ihmisten elämää. Joe on erittäin kunnioitettava kaveri kaikessa suoruudessa, jääräpäisyydessään ja lojaalisuudessaan. Tuskin monikaan panisi pahakseen jos olisi Joen kaltainen heppu ystävänään.
Tästä monikansallisesta tuotannosta jää mukava olo päälle vaikka superhyper onnellista loppua ei saadakaan. Loppu on tilanteisiin nähden “riittävä”.
