Barbarian Queen (1985) oli jokseenkin hämmentävä kokemus liki tietoisella huonoudellaan, olihan kyseessä lähes täysin juoneton pätkä vailla vähäisintäkään järjen pilkahdusta. Ilmeisesti elokuva kuitenkin menestyi jonkin verran, sillä vuonna 1989 se sai jatko-osan. Porukka ohjaajaa myöten oli vaihtunut, ja nimen sekä pääosaesittäjä Lana Clarksonin lisäksi elokuvilla ei olekaan juuri tekemistä toistensa kanssa. Se ainakin on selvää, että tällä kertaa tekijät eivät ole hetkeäkään kuvitelleet tekevänsä hyvää elokuvaa. Koko rainan läpi paistaa tekijöiden asenne: “Ei tästä kuitenkaan tule hyvää elokuvaa, joten lyödään samantien överiksi”. Tämä ei ole lainkaan huono tuotannollinen päätös.
Barbarian Queen II: The Empress Strikes Back ei edeltäjästään poiketen kerrokaan barbaariheimon kuningattaresta. Ykkösosasta poiketen mukana on myös juonentapainen. Valitettavasti tämä aiheuttaa myös sen että tarina ei alakaan klassisella päähenkilön kylän tuhoamisella. Althalia (Clarkson) on Mahtavan Valtakunnan keisarin tytär. Isä salamurhataan ja alkaa vallankaappaus johon liittyy runsaasti väkivaltaa, salaisia taikasanoja ja taikamiekkoja. Amathea joutuu pakenemaan läheiseen metsään jossa amatsonien barbaariheimo hyväksyy hänet oitis jäsenekseen. Lisäksi soppaan liittyy pari jalosydämistä ritaria, kömpelö rakkausdraama, ärsyttävä pikkulapsi sekä naimakauppoja. Barbaarielokuville poikkeuksellisesti juoni on lähes ymmärrettävä mutta silti auttamattoman kliseinen ja rautakangesta väännetty.
Vaikka elokuvan tapahtumilla ei olekaan mitään tekemistä alkuperäisen Barbarian Queenin kanssa, tarjoilee The Empress Strikes Back kohtalaisen samanlaista kauraa. Kovin pitkä elokuva kyseessä ei ole, vain noin 80 minuuttia, mikä on hyvä sillä eipä näin yksioikoinen tavara olisi kauemmin kantanutkaan. Kyllästyminen on tässäkin ajassa pariin otteeseen lähellä. Ykkösosaan verrattuna mukana on paljon enemmän toimintaa ja väkivaltaa, ja se on huomattavasti koomisempaa. Välillä trikit ovat niin kömpelöitä ettei ääneen voi olla nauramatta. Tissejä on mukana kiitettävästi, miekat viuhuvat ja veri lentää, eli meininki on muutenkin edellisestä osasta tuttua. Ykkösen kidutustelinekohtauskin on päässyt kakkoseen liki sellaisenaan. Monilta osin Barbarian Queen II tuntuukin vain edeltäjänsä toisinnolta – niinkuin pätkä kyllä onkin. Toimintakohtaukset ovat onnistuneempia, mutta toisaalta jäin kaipaamaan edellisen osan massiivisia orgioita.
Näyttelijät odotetusti ovat huonoja. Kukaan heistä ei ole kauhean hyvä, mutta Pahan Kuninkaan (Bracho) tytärtä Tamisia esittävä Cecilia Tijerina onnistui olemaan suorastaan ärsyttävä. Lavasteet ovat tämän tasoiseksi elokuvaksi yllättävän hienoja; linnat ovat sopivan jylhiä ja jonkinlainen kulissikyläkin on rainaa varten kasattu. Myös joukkokohtauksia on jokunen ja yllättävän paljon porukkaa on mitä ilmeisimmin kengännauhabudjetilla haalittu kasaan. Joukkokohtauksista tosin puuttuu se vaikuttava henki mikä hyvien elokuvien vastaavissa on ja Althalian innostavat puheetkaan eivät tavoita sitä selkäpiitäkarmivaa mahtipontisuutta mitä tekijät ovat ehkä kuvitelleen niiden saavuttavan. Hauskoja ne joka tapauksessa ovat. Elokuvassa on myös muutamia pikantteja typeryyksiä: Pahan Kuninkaan lippuna on tikaria pitelevä käsi ja tyhjän päällä killuva taikamiekka on kuvattu näppärällä trikkikuvauksella, nimittäin rajaamalla sitä ilmassa pitelevä köysi kuvasta pois – tosin se köysikin vilahtaa ruudulla pariin otteeseen.
Oikeana elokuvana Barbarian Queen II on kauhea leffa, mutta aivottoman toiminnan ystävät saanevat tästä jotain irti. Kummankaan lajityypin edustajana tämä ei ole kummoinenkaan leffa, mutta toisaalta sellaisena katsottuna nautinto hujahtaakin täysin ohi. Puhtaana camp-komediana raina nimittäin on varsin hyvää laatua ajoittaisesta pitkästyttävyydestään huolimatta. Vertailu ykkösosaan on väistämätöntä, ja vaikka edeltäjällä olikin puolensa, on jatko-osa lopulta hieman parempikin. Roskaelokuvien ystäville ehdottoman nautinnollista katsottavaa, mutta mitään suuria odotuksia tälle ei kannata laittaa. Yllättävintä rainassa taitaa olla se että se ylipäänsä on päätynyt DVD:lle.
