Dante (William Miller) saa mahdollisen pakoyrityksen vankilasta, ja lähtee etsimään tyttöystäväänsä Ulaa (Irene Montalà). Viranomaisten huomattua Danten pakoyrityksen he lähettävät hänen peräänsä mekaanisen Rottweiler koiran.
Käsikirjoittajalla oli oikein hieno elokuva käsissään, mutta sen toteuttaminen ei oikein onnistunut, sillä Rottweiler ei ole mitään muuta, kuin verellä mässäämistä ja säikyttelyä. Brian Yuznan ohjaus olisi onnistunut muuten, mutta alku on aikamoista sekoilua, jonka takia elokuvassa ei ole viihdyttävyyden tunnetta. Vasta keskikohdassa sai tuntea pientä jännitystä, mutta ajan kuluessa eteenpäin leffan viihdyttävyys sekä jännitys alkoivat haihtua. Myöskin leffan pääpahis on maskeerattu huonosti ja lopun robottikoira on aivan naurettavan näköinen.
William Miller näytteli hyvin elokuvassa, koska hän osasi viihdyttää ja hieman loppupuolella koskettaa. Miller on tämän tylsän leffan piristys. Muiden näyttelijöiden, kuten Irene Montalàn, roolisuoritus oli haikeaa. Hänellä oli hieman vaikeuksia paneutua elokuvaan, ja jos hän olisi yrittänyt näytellä hyvin, niin olisi elokuvakin maistunut vähän paremmalta. Ivana Baquero vilahtaa elokuvassa, muttei näyttele loppuun saakka. Ivanan rooli pienenä Esperanza-tyttönä on mukavaa katseltavaa. Hän osasi näyttää pelokkaalta sekä säikähtäneeltä.
Rottweiler ei ole mikään uusi elokuvakeksimys, vaan aivan sama vanha “koirapelottelu”elokuva. Pidän lähes kaikista niinsanotuista eläinkauhuelokuvista, mutta Rottweiler on tylsä ja unettava elokuva, eikä kuulu lempielokuvieni joukkoon. Toinen katselukerta Rottweilerin kanssa olisi varmasti tylsempää ja puuduttavampaa kuin ensimmäinen.
