Palasin leffasta Hyviä Pahoja ja Rumia katsomasta juuri sopivasti ehtiäkseni nähdä This Is Spinal Tapin. Ja kyllähän tuo hyvä oli.
Eli siis, leffa on dokumentiksi rakennettu pätkä joka kertoo kuvitteellisen Spinal Tap heviyhtyeen Amerikan kiertueesta. Bändi on siis Englannista.
Kaikki mahdolliset kommellukset sattuvat. Rumpalit räjähtelevät tai kuolevat muuten selittämättömästi, Stonehenge lavaste on liian pieni ja sen ympärillä tanssivat kääpiöt lähes murskaavat sen, manageri häipyy, jne jne.
Leffa on oikeasti viihdyttävä ja hauska. Sympaattiset heviveikot tuovat mieleen Ozzy Osbournen tai Hanoi Rocksin. Dokumentaarisuus tuo raikkaan tunteen, eikä leffaa selvästi ole tehty väkisin vääntämällä. Dokumentaarisuuden tunnetta lisää se, että näyttelijät kuulemma improvisoivat haastattelukohdissa repliikkejään aika paljon.
Eikä pläjäyksessä kuultava musiikkikaan huonoa ole. Spinal Tapin soundit ovat ihan hyvät.
Eikä tää mielestäni tee heavymetalista sen epäuskottavampaa, vaan päinvastoin. Rock&Roll!
“Nämä kääntyvät yhteentoista.”
