Kuinka moni muistaa 90-luvun alun virtuaalitodellisuus huuman? Kaikki hypettivät tätä tietokoneen sisällä olevaa maailmaa ja kaikki sanoivat virtuaalimaailman muuttavan kaiken. Tuohon pahimpaan hypeaikaan ohjaaja Brett Leonard kyhäsi tämän elokuvan, joka on loppujen lopuksi aikamoinen rahastusyritys. Leonard osti Stephen Kingin samannimisen novellin oikeudet, heitti kaiken muun pois paitsi nimen ja teki tämän elokuvan, joka ei paljoa muuta tee kuin näyttää tuon ajan hienointa grafiikkaa.
Ruohonleikkaajan pahin ongelma on kliseinen juoni. Tämä on vuonna 1968 tehdyn Oscar-palkitun elokuvan “Charlyn” kybersoitu versio, mutta siinä ei oikein ole mitään uutta virtuaalimaailmaa lukuunottamatta. “Charly”-leffan päähenkilö Charly Gordon oli jälkeenjäänyt mies, jonka aivokapasiteettia laajennettiin aivoleikkauksella. Tässä taas yksinkertaisen ruohonleikkaajan (Jeff Fahey) älykkyyttä tohtori Lawrence Angelo (Pierce Brosnan) laajeentaa tietokoneiden avulla. Ruohonleikkaajan älykkyys kehittyy todella nopeasti ja ennen kuin huomaakaan ruohonleikkaaja on saanut erikoisvoimia (tarkoittaen erikoistehoisteita), joilla tämä kostaa kaikille hänet alistaneille kaupunkilaisille. Hänellä on myös toinenkin suunnitelma: siirtää itsensä ikuisiksi ajoiksi cyber-avaruuteen ja mennä I/O-portin kautta maailman eri systeemeihin, mm. puhelimiin ja tietokoneisiin…
Ruohonleikkaaja oli alunperin tarkoitettu koskettavaksi tarinaksi vajaaälyisestä ihmisestä, josta tulee nero uuden teknologian avulla, mutta siitä on tullut Leonardin käsissä vain kertakäyttöviihdettä. Ohjaaja ei tunnu välittävän mistään muusta kuin tietokoneanimoinnista, jonka vuoksi käsikirjoitus tuntuu keskeneräiseltä ja moni kohta jää epäselväksi. Myös näyttelijätyö on jäänyt aika huonoksi: Pierce Brosnan tekee hieman hullun tiedemiehen roolin rutiinilla tuomatta hahmoon mitään uutta (kuinka monta kertaa tälläisiä tohtoreja on nähty leffoissa) ja Jeff Fahey lähinnä naurattaa. Vajaaälyistä Fahey esittää ihan ok-tasoisesti, mutta pahaksi käännyttyään hän ei oikein ole vakuuttava. Kaikki muut näyttelijät ovat lähinnä pelkkiä palikkoja. Koko leffa tuntuu muutenkin olevan rakennettu tietokone-efektien, jotka olivat vuonna ’92 hienoja ja Stephen Kingin nimen varaan. King kuitenkin hermostui hänen novellinsa väärinkäytöstä ja hommasi oikeusteitse nimensä pois krediittitiedoista.
Ruohonleikkaajalla on kuitenkin nostalgia-arvoa jonkin verran. Tämä tuo mieleen tuon 90-luvun alun virtuaalihypetyksen ja näyttää millainen Brosnan on korvakoruilla, pitkillä hiuksilla ja silmälaseilla. Jos haluat nähdä paremman tietokoneen sisäisestä maailmasta kertovan leffan, katso “Tron”. Se on viihdyttävämpi.
nimimerkki: Koralli
