Enpä muista milloin olisin katsonut viimeksi näin “sairasta” filmiä ja tuohonhan kategoriaan pläjäys normaalin kadun tallaajan mielestä kuluu. Hommaa on mainostettu maailman väkivaltaisimmaksi leffaksi ja katsottuani ymmärrän kyllä osittain miksi. Suolenpalasia lojuu lattiat täynnä ja veri suihkuaa. Ichi liikkuu vähän jossain splatter-huumorin sekä sadistisen meiningin rajamaastossa. Onhan tämän tyylinen meininki ihan oma lajityyppinsä ja Aasiassa tunnutaan olevan vihkiytyneitä enemmänkin asialle.
Juonesta: Ichi The Killer on melko säälittävä heppu, jota on nuorempana kiusattu koulussa. Alamaailman äijät on aivopesulla saaneet muuten niin rauhallisen hepun ryhtymään tappokoneeksi, joka raivon partaalle ajauduttuaan menettää kontrollin ja tuolloin alkaa jälkeä tulemaan, pahaa jälkeä. Ichiä käytetään siis hyväksi ja kun heppu pistää päiviltä yakuza-pampun niin Ichi saa peräänsä sadomasokistisen Kakiharan, jolla on myös omat menetelmänsä saada vastapuoli puhumaan ja kuulusteluja riittää.
Ichi ja Kakihara ovat molemmat oikeastaan leffan päähenkilöitä. Kumpaankaan ei voi oikein millään tavalla samaistua, sen verran julmaa meininki on. Tietenkin koulukiusatun rooli herättää sympatioita, mutta kylläpä ne symppispojot äkkiä ropisee alas Ichin käytöksen myötä vaikka se kuinka olisikin aivopesun tulosta. Muutenkin leffaa tulee katsottua enemmänkin väkivallan äimistelyn merkeissä kuin niin että hahmoista hakisi jotain syvällisempää.
Leffan juoni on löyhänlainen, mutta erilaisia raakoja yksityiskohtia piisaa, ei niistä sen enempää. Ruokapuoli kannattaa hoitaa hyvissä ajoin ennen leffan katsomista, muuten voi kotikatsomossakin olla lattianpesun paikka. Tämä K-18 -pätkä ei missään nimessä sovi heikkohermoisille.
