House on Haunted Hill on uudelleenlämmittely vanhasta samalla nimellä kulkevasta Vincent Price -klassikosta. Elokuvan mielenkiintoa omalla kohdallani lisäsi ohjaaja William Malone. Hyvinkin vähälle huomiolle jäänyt ohjaaja on kuin köyhänmiehen Stuart Gordon. Samanlaista groteskia huumoria viljelevä tyyli on jokaisen nähtävissä. Malone ei vaan koskaan ole onnistunut saamaan osakseen sitä huomiota, josta Gordon parhaillaan nauttii. Siksi House on Haunted Hill, jäikin pahasti toisen samana vuonna ilmestyneen remaken The Hauntingin varjoon.
Koska tämä elokuva on täällä jo useaan otteeseen arvosteltu, ei sen juonta tarvitse alkaa sepustamaan. Keskitynkin perehtymään arvostelussa siihen, miksi elokuva on niin aliarvostetussa asemassa. Ymmärrettävää on, ettei leffa voi vetää vertoja alkuperäiselle, joka on aikansa klassikko. Vincent Price oli aikanaan instituutio, jonka ympärille oli helppo rakentaa monta kauhutarinaa. Pricen vaikutus näkyy hänen kuolemansa jälkeenkin, sillä Geoffrey Rushin esittämä Stephen H. Price on viiksiä myöden Vincentin näköinen. Maneeriset eleet ovat lähestulkoon samat kuin esikuvalla.
Rushin Price kopiointi osuu naulankantaa, jättäen hyvän fiiliksen. Muista näyttelijöistä ei voi sanoa täysin samaa. Rushin itseriittoisen ja täysin yliampuvan roolisuorituksen ohelle elokuvan muut näyttelijät jäävät statisteiksi. Varsinkin Jeffrey Combsin vaitonaiseksi jäävä rooli on harmillista. Gordonin luottomieheltä olisi suonut enemmän. Näillä eväillä Combs heiluu jotain omaansa aaveena hullujenhuoneen käytävillä. Se tuskin sytyttää edes kovinta fania. Mikä pettymys, jonka antaa helposti anteeksi.
Toinen pettymys, jota ei annakaan niin helposti anteeksi on elokuvan loppu. Alussa elokuva tekee kepposia katsojan mielelle, antamalla monta vaihtoehtoa tapahtumille. Perinteisesti katsoja koukutetaan ajatuksella, talo nyt yksinkertaisesti vain on paha. Parempana vaihtoehtona, rinnalle luodaan Pricen jekuttelu, jonka tarkoitus on pelotella yöpyjät pois talosta. Jälkimmäinen vaihtoehto käy paremmin järkeensä, mutta kuten arvata saattaa, ei se ole ratkaisu johon on päädytty. Joten loppu tuottikin minulle karvaan pettymyksen.
On kuitenkin ilahduttavaa huomata miten leppoisasti aika riensi elokuvan kanssa. Alkupuolen tiivis tunnelma ja paikoitellen campin puolelle venyvä huumori olivat loistoviihdettä, jota edes umpipaska loppu heikkoine efekteineen ei onnistu täysin pilaamaan. Valitettavasti ne vievät elokuvalta kuitenkin rutkasti pisteitä. Paremman lopetuksen kanssa puhuttaisiin jo suhteellisen onnistuneesta remakesta.
Haukkumani loppupuolen efektit todellakin ovat hirveitä. 90-luvun lopussa digitaalitekniikka ei ollut vielä tarpeeksi kehittynyttä. Loppukohtaus onkin vain yksi iso ruma digiefekti, joka kiteyttää ajan hengen. Paremmin on onnistuttu efekteissä, jotka on tehty käsin. Groteskit mutta humoristiset verivanat ja irtopäät ovat juuri sitä mitä elokuvalta kaipaakin. Kokonaisuutena efekteistä jää silti sekava tunne. Ikään kuin elokuvantekijät olisivat pakon edestä joutuneet lisäämään tarinaan aaveita, jotta saadaan käyttää tietokone-efektejä, mutta sitten salaa kuitenkin toivoneet old school -jippojen riittävän.
Lopputuloksena elokuva on kuitenkin keskiverron paremmalla puolella, joka sopii goresta pitäville kuin nokka nuppiin. Sillä varauksella, että kestää myös karmivan huonoja digiefektejä sekä paikoitellen ontuvaa näyttelemistä ja Marilyn Mansonin musiikkia.
Ihan lopuksi on vielä pakko mainita, vertakuset The Hauntingiin ovat täysin ymmärrettäviä. Molempien juoni lepää melkein saman idean varassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että originaali House on Haunted Hill ilmestyi muutamaa vuotta ennen alkuperäistä The Hauntingsia. Se tekee näin ollen siitä juonellisesti originaalin tapauksen, joskin se jäi kaikkien taide-elokuvia arvostavien silmissä turhan viihteelliseksi, kun taas The Haunting tarjosi kauhua taidesanan merkityksessä. Valitettavasti en voi täysin allekirjoittaa tätä yleistä mielipidettä näiden elokuvien välillä. Itse en pidä kummastakaan The Hauntingin versiosta, sen sijaan House on Haunted Hillin remake, oli ihan kelvollista viihdettä.
