Jotkut elokuvat ovat niin huonoja että ovat jo hauskoja. Joskus yksinomaan trash-arvoista saa jo irti jonkinlaista perverttistä nautintoa. Crossroads – tineristeyksessä ei varsinaisesti lukeudu näihin elokuviin. Tarkemmin sanottuna se on aivan hirveää paskaa, katselukelvoton elokuva jossa on ryssitty kaikki mahdollinen. Usein sanotaan että vaikeat elokuvat vaativat monta katselukertaa, jotta ne aukeavat. Tämä vaatii monta katselukertaa jotta sen saisi katsottua loppuun asti.
Elokuvassa on laskelmoitu aika paljon yhden kortin varaan. Britney Spears… Tuo teinipopparien prototyyppi esittää tässä teinikomedioiden prototyypissä Lucy-nimistä nuorta neitosta, joka kahden kaverinsa kanssa neitsyyden menettämisen ja komeiden poikafrendien kaltaisia ongelmia. Kyseiset kaverit ovat tosin koko leffassa täyttä kuollutpainoa koska koko elokuvan maailma pyörii Britneyn ja hänen ajoittain esittämiensä kappaleiden ympärillä. Juonella ei siis käytännössä ole mitään kerrottavaa, elokuva on vailla teemoja tai ylipäänsä kantavaa ideaa. Lisäksi on vaikea kuvitella että kukaan osaisi kiinnostua Britney Spearsin (eikun siis Lucyn) viattomuudesta.
Epäomaperäisen juonen lisäksi Crossroads – tienristeyksessä ei tarjoile paljoakaan muuta antia: näyttelijät ovat parhaimmillaan keskinkertaisia ja huonoimmillaan kauheita, lisäksi raina on ylipitkä eikä tuo ensimmäisen puolituntisen jälkeen elokuvaan juuri uutta. Huonot musiikkivalinnat tuovat tähän tuskaan oman pikantin mausteensa: itse en poppia kauheasti osaa arvostaa, mutta Madonnan sinänsä monipuolinen ja ammattitaitoinen musiikki on taidetta verrattuna tähän purkkaan. Oikeastaan ainoa elokuvan suoma nautinto on se, että se floppasi sekä taloudellisesti että kriitikoiden arvosteluissa täydellisesti.
Niin paljon tätä elokuvaa on haukuttu, että siitä syystä oli jo pakko katsoa tämä. Vaikka tämä onkin aivan helkkarin huono elokuva, niin tulisi silti mielestäni jokaisen elokuvaharrastajan nähdä tämä ainakin kerran – silloin voi hyvällä omalla tunnolla sanoa mikä on huono elokuva ja mikä hyvä. Huonojakin elokuvia nimittäin täytyy ajoittain katsoa, jotta suhteellisuudentaju säilyy, ja tässä on kyllä sellainen elokuva että se saa ateistinkin uskomaan Helvettiin.
