Frank Nitzchellä, entisellä puolustusasianajajalla on moraalisesti varsin kyseenalainen ammatti. Mies keplottelee itsensä kuolemaantuomittujen ystäväksi ja nämä kirjoittavat ennen tuomiotaan äijälle varsin henkilökohtaisia kirjeitä. Frank ottaa ja myy nuo kirjeet isosta rahasta sensaatiolehdille. Miehellä on jälleen uusi case kierrossa. Charlotte Cory odottaa oklahomalaisessa vankilassa tuomionsa täytäntöönpanoa. Hän murhannut pienen tytön.
Frank hankkiutuu Charlotten ystäväksi keksimällä jutun että hän on ollut naisen isän kanssa yhtäaikaa Mogadishussa taistelemassa, jossa isä myös heitti henkensä. Pienen sankaritarinan avulla Charlotte päästää Frankin viimehetkien luottoystäväkseen. Charlotten persoona vaikuttaa Frankiin kuitenkin niin että sensaatiojutun teko unohtuu, vaikka luvassa olisi kaikkien aikojen ruhtinaallisin palkkio. Frank alkaa tutkimaan juttua viime hetkillä, olisiko olemassa vielä joku asia, joka voisi todistaa Charlotten syyttömyyden, vaikka tämä ei kiistä murhaa. Kokonaisuudessa on kuitenkin muutama pala, jotka ei sovi yhteen.
Leffa etenee verkkaiseen tahtiin ja mieleen ehtii kerkeää tulla jos jonkinmoisia ajatuksia kuolemaantuomion oikeutuksesta ja siitä ylipäätään että kuinkakohan monta ihmistä on lopunperin kuollut syyttömänä, Frankin ja Charlotten suhde uhkuu lopulta melkolailla erotiikkaa. Miesnäkökulmasta hikistä Connie Nielseniä katselee ihan mielellään, kyllähän tämä on varsin seksikäs paketti. Tämä erotiikka tulee kuitenkin vasta vakamielisen tarinan takana. Realistisen oloinen ja hyvin näytelty pläjäys on juuri niitä sunnuntain sadepäivän leffoja kun on aikaa ajatella ja slaavilaismelankolinen mieli on muutenkin jo virittäytynyt oikealle taajuudelle. Jos et kammoa hitaita leffoja niin tässä on kelpo tarina.
