Julius ‘Groucho’ Marx totesi että televisio on erittäin opettava: aina kun hän näki sen päällä hän meni toiseen huoneeseen lukemaan hyvää kirjaa. Amerikkalainen tuotantoyhtiö PBS (Public Broadcasting Service) otti hieman mallia BBC:ltä (British Broadcasting Corporation) ja tuotti sellaisen dokumenttisarjan joka osoittaa Grouchon letkautuksen vääräksi. Ehkä se johtuu siitä että ohjelman pääasiallinen käsikirjoittaja ja isäntä on myös New Yorkin juutalainen, Carl Sagan – tähtitieteilijä, kirjailija, pössyttelijä ja vähän muutakin. Saganin henkilökohtainen matka halki kosmoksen on loistava saavutus lähes kaikilla tavoilla. Se voitti Emmy- ja Peabody-palkinnon ja huimaavasta tietomäärästä huolimatta se säilyttää kiinnostavuutensa myös maallikoille mikä on se tärkein asia ja vaikka aihepiiri on lavea ei se jää pinnalliseksi.
Saganin kunnianhimoinen päämäärä on kertoa kaikesta. Matka alkaa luonnollisesti universumin kehityksestä kohti nykyistä muotoaan, sirottelee mukaan tieteen historiaa minkä käsittely perustuu yksittäisten tiedemiesten tutkimuksiin ja lopulta myös etiikkaa. Välillä tämä mielikuvituksen voimalla kosmosta purjehtiva laiva poikkeaa tutkimassa lähinaapureitamme – Marsia ja Venusta, palaa maahan selviytyäkseen elämän ilmestymisestä, raapii aika-avaruuden rajapyykkiä ja mahdollisuutta kiertää se ja luonnollisesti lopettaa sisältönsä hiljentävällä ja optimistisella hehkulla. Tätä hehkua ihaillessa on kuitenkin syytä muistaa se että tieto koko ajan kasvaa, kehittyy ja tarpeen vaatiessa hylkää vanhentuneen itsensä, eli Sagan ei voi olla kiistaton auktoriteetti kosmokseen liittyen.
Tuotantoarvot ovat täydellisen riittävät. Sagan käyttää apunaan tarpeistoa, upeita näkyjä maasta ja avaruudesta sekä myös maan päällä olevista sijainneista.
Saganin henkilökohtainen matka kosmoksen halki on hänen matkansa, mutta hän kutsuu katsojat mukaan ja pitää huolen heistä hyvän isännän tavoin. Hän pitää oman egonsa tiukasti kurissa, välttää saarnaamisen ja saa monet hankalat käsitteet (Draken yhtälö, tesserakti, Miller-Ureyn koe) käsinkosketeltavan selkeiksi ja lisäksi hänellä on riemastuttava määrä showmieltä kiinnittämään katsojien mielenkiinto.
Sagan tekee mahdottoman, sillä hän todistaa että TV:tä voi käyttää menestyksellä opetusvälineenä.
