(Koskee suomeksi dubattua versiota.)
Maa Aikojen Alussa valmistui alunperin vuonna 1988. Kyseinen piirretty on jo jonkinlaisen klassikon asemassa, eikä syyttä: se nimittäin on yksi hienoimmista animaatioelokuvista. Ja elokuvan 13 jatko-osasta (ja lisää tulossa, jollei tuuri käy), no, niiden tason arvaaminen tuskin on kovin vaikeaa. Ne kun ovat välistä pahimman laatuista sontaa. Sarjan viides osa, Salaperäinen Saari ei kuitenkaan ole niitä kamalimpia jatko-osia.
Suuri Laakso on ihana paikka, jossa kasvinsyöjädinosaurukset ovat turvassa laakson ulkopuolella vaanivilta kauhistuttavilta pedoilta: Terävähampailta. Dinosauruslapset Pikkutassu, Sera, Alli, Piikki ja Petri leikkivät yhdessä. Yllättäen laaksoon suunnistaa valtava heinäsirkkaparvi, joka (hitsi vie) syö koko laakson puunlehdet ja ruohon puolessa minuutissa. Dinosaurusten onkin lyötävä päänsä yhteen ja lähdettävä laaksosta etsimään ruokaa. Aikuisten keskelle syntyy riitoja, ja lauma uhkaa hajota. Pikkutassu ja kumppanit päättävätkin palauttaa rauhan ja löytää ruokaa.
He päätyvät vehreälle saarelle, joka vaikuttaa ihanalta paikalta: pienenä varjopuolena vain se, että saarella asustelee Terävähammasperhe. Kuinka ollakkaan, Terävähampaiden poikaseksi paljastuu viisikon vanha ystävä Jomppe, joka auttaa heitä saarella. Nyt vain olisi saatava yhteys aikuisiin. . .
Heti aluksi on sanottava: leffa on välistä melko epäuskottava. Vai miltä kuullostaa: ”Heinäsirkat tulevat ja syövät valtavasta laaksosta kaiken vihreän noin puolessa minuutissa.”? Animointi on osin hienoa, osin kömpelöä. Maisemat ovat edelleen upeasti piirrettyjä, mutta lopun Terävähampaiden välinen mittelö on jopa uskomattoman kömpelö. Pikkuinen Jomppe sen sijaan on melko hauska hahmo, mutta muita hauskempi lentolisko Petri varastaa edelleen shown.
Huumoriakin on, ja entistä enemmän. Sanoisin jopa, että Salaperäinen Saari on kaikista Maa Aikojen Alussa-leffoista hauskin. Tästä plussaa. Ikävä kyllä suomidubbaus on vähän tönkköä. Tai oikeatsaan enemmänkin kuin vähän. Pikkutassun ääni on typerä ja Seran ärsyttävä. Alli, Petri ja Jomppe ovat ainoat hyvin näytellyt hahmot.
Miinuksistaan huolimatta Salaperäinen Saari on erittäin viihdyttävä. Ja minun kohdallani asia on, että jos leffa on viihdyttävä, ei se voi olla täysin surkea. Charles Grosvenor ohjaajana on positiivinen yllätys, oikeastaan hän onnistuu Maa Aikojen Alussa-jatko-osien ohjaajista parhaiten. Salaperäisen Saaren tunnelma on jollain tapaa. . . elävämpi kuin aikaisemmissa jatko-osissa. Tunnelma on kaukana siitä surullisen iloisesta, mitä ykkösessä oli, mutta paljon elävämpi ja moniulotteisempi kuin kahdessa edellisessä jatko-osassa. Leffa on oikeastaan hyvänmielen elokuva. Etenkin kohtaukset saarella ovat hymyilyttäviä ja iloista mieltä herättäviä. Koko elokuvan paras kohtaus tapahtuu alkupuolella, kun ystävykset koettavat lähteä saarelta kelluvan puunrungon varassa.
Hahmojen dialogi on epätasaista: välistä hyvinkin toimivaa, välistä tönkköä. Yllättävää kyllä, Jompen vanhempien dialogi (kyllä, tässä elokuvassa Terävähampaat puhuvat ensimmäistä kertaa) toimii kaikista parhaiten. Aikuisten dialogi – joskin tätä kuullaan vain vähän – sen sijaan ei ole läheskään yhtä hyvää. Dinomaailman aikuishenkilöyt ovat ikävän stereotyyppisiä, ja lähinnä toistelevat itseään. Ihan mukava leffa silti, ei mitenkään erikoinen, mutta viihdyttävä.
