Kävinpä taasen elokuvissa ja jälleen katsomassa animaatiopätkän. Koska aikataulu ei antanut muuten myöten, oli minun pakko käydä katsomassa WALL-E:n suomeksi dubattu versio. Kuten arvata saattaa, sali oli täynnä lapsiperheitä ja minulla oli hiukkasen typerä olo istuessani siellä mukuloiden keskellä, mutta onneksi kuitenkin istuin. WALL-E oli nimittäin aivan yli-ihana elokuva.
Leffa kertoo WALL-E -nimisestä robotista, joka on siivoillut roskan alle hautautuneen kotiplaneettamme pintaa jo vuosisatojen ajan. Sympaattisen näköinen ja oloinen pikkurobotti keräilee omasta mielestään hienoja esineitä talteen omaan kotipömpeliinsä ja tulee sitten eräänä päivänä löytäneeksi elävän kasvin. Kun Maan päälle lähetetty EVA-robotti, jonka tehtävä on löytää juuri kasveja ja muita todisteita siitä, että Maan voisi jälleen asuttaa, astuu kuvioihin, yksikseen ikuisuuksia työskennellyt WALL-E kiintyy tähän ja joutuu mukaan seikkailuun, joka vie kaukaiseen avaruuteen saakka. Siellä ihmiskunta elelee elämää, jossa heidän ei itse tarvitse tehdä mitään; kyllä koneet hoitavat homman. Kuten arvata saattaa, ihmiset ovat kaikki liikalihavia eivätkä edes kävele itse paikasta toiseen. Seikkailun aikana törmätään monen moiseen robottiin ja ihmisiinkin, joudutaan nokikkain vartijarobottien kanssa, todistetaan robottien välistä, hieman erikoista rakkaussuhdetta ja leijutaan avaruudessa. Mitä tästä elokuvasta voi vielä puuttua?
WALL-E on samaan aikaan sekä hellyyttävä koko perheen elokuva että jollakin tavalla hieman pelottava tulevaisuudenkuva. Animaatio on laadukkaimmasta päästä aikoihin ja kohtauksien yksityiskohtia on ilo seurata. Dubatun version ääninäyttely oli hyvää, vaikka suuri osa elokuvan dialogista käydäänkin robottien piippausten ja surinoiden välityksellä.
Voisinpa melkein sanoa, että sain tästä elokuvasta irti paljon enemmän kuin ne polvenkorkuiset mukelot. WALL-E todella on koko perheen elokuva, siitä saa paljon irti kuka tahansa, iästä riippumatta.
