Mikäli vanhaan kauhutarinaan perustuva parturista kertova sarjamurhaajalegenda täytyy päivittää 2000-luvulle, homma myönnetään yksinoikeudella Tim Burtonille. Jos pari vuotta sitten ohjaaja hukutti elokuvateatterin karkkeihin teoksellaan Jali ja Suklaatehdas, tällä kertaa yleisölle nähtäväksi tarjoillaan jotain vähemmän herkullista. Stephen Sondheimin musikaalin elokuvaversio Sweeney Todd – Fleet Streetin Paholaisparturi on raikkaan vinksahtanut elokuvamusikaali, joka Burtonin aiempien tapaan sisältää sadun elementtejä, mutta on tällä kertaa suunnattu vain aikuisille. Sweeney Todd leikkii häpeilemättömästi mustalla huumorilla ja brutaalilla väkivallalla.
Kohutussa roolissaan Johnny Depp on Benjamin Parker. Entinen parturi palaa Lontooseen työleiriltä, jonne hänet tuomittiin vuosia sitten syyttömänä miehenä. Vuosien katkeroittama ja harmaannuttama mies ottaa uudeksi nimekseen Sweeney Todd. Perustamalla uuden parturiliikkeen Sweeney aikoo kostaa Tuomari Turpinille (Rickman), joka on vastuussa hänen ja hänen perheensä elämän tuhoamisesta. Ennen kuin Turpin saadaan istahtamaan kohtalokkaan parturin tuoliin, koituu se monen muun herran kohtaloksi. Siinä sivussa saadaan myös alakerran Mrs Lovettin (Bonham Carter) piirasleipomo aivan uuteen kukoistukseen.
Elokuva sisältää harvinaisen sydämettömiä henkilöhahmoja. Merimies Anthony ja Sweeneyn tytär Johanna edustavat elokuvan vähäistä viattomuutta, mutta kaikilla aikuishahmoilla on useampi kuin yksi ruuvi löysällä. Näyttelijöiden osalta kiinnostavin kysymys on varmasti se miten näyttelemisen ihmemies Johnny Depp suoriutuu musikaaliroolista? Johnny Depp taitaa myös laulun ja vakuuttaa rosoisella lauluäänellään, vaikka elokuvan ensimmäiset kohtaukset saattavatkin mennä asiaa kummastellessa. Depp sai julmasta ja haastavasta roolistaan Golden Globen ja Oscar-ehdokkuuden. Hänen murjottavan hahmonsa rinnalla loistavat myös Helena Bonham Carter, Sacha Baron Cohen ja Alan Rickman.
Burtonin musikaali on samalla sekä traaginen rakkaustarina, että riemastuttavan omalaatuinen musikaali. Se on myös Tim Burtonin ja Johnny Deppin kuudes yhteinen elokuva.
Sweeney Toddia vaivaa ajoittainen yliampuvuus, mutta musikaaleillahan on siihen aina taipumusta. Elokuva on myös tasaisen synkkä alusta loppuun, mutta genren rakastajat löytävät varmasti sen mustuudestakin hurjasti eri sävyjä.
