Kaikkien anoppien painajainen ja baarinaikkosten kruunaamaton sänkyynkaataja Tank (Cook) on keksinyt itselleen mielenkiintoisen sivutyön, jossa mies onkin melkoinen haka. Hän nimittäin vie kavereidensa tyttöystäviä heidän elämänsä kauheimmille treffeille, tarkoituksenaan saada naiset palaamaan kirkuen oman, mukavan ja suloisen kiltin miehensä käsivarsille. Tähän astisen uransa haastavimmalle keikalle Tank joutuu, kun hänen kämppiksensä, paras kaverinsa, umpikiltti konttorinörtti Dustin (Biggs) pyytää apua upean työkaverikaunottaren (Hudson) saamiseksi. Nainen osoittautuu immuuniksi Tankin röyhtäilylle, moukkamaisuudelle ja siveettömyydelle, laittaen koviksen pään täysin pyörälle.
Jo juonen alun kuultuani osasin aavistaa kuinka tässä mahtaakaan lopulta käydä, ja My Best Friend’s Girl vastasi heikkoihin odotuksiini ennalta-arvattavuudellaan ja tyhjyydellään. Kun yksinkertaiseen juoneen tungetaan muka-ovelalla käsikirjoituksella tavaraa niin paljon, että komedian pituus alkaa lähentelemään kahta tuntia, on tuloksena pitkästyttävä ja loppukohtauksen arvattuani myös hyvin turhauttava elokuvakokemus. Samankaltaisia romanttisia komedioita on tehty todella paljon, tällä kertaa lopputulokseen päästään vain mutkan jos toisenkin kautta.
Positiivista kyseisen lajityyppinsä edustajalleen oli poikkeuksellinen loppua kohden parantuminen, sillä yleensä humoristisimmat kohtaukset laitetaan alkuun, rakennellaan pääparin suhdetta ja lopussa keskitytään lemmiskelyyn. Tällä kertaa parhaimmat jutut on säästetty loppuun, vaikkei niillekään juurikaan pääse kuin hymähtämään, mutta kukapa odottaisi jenkkien telaketjutreffileffojen oikeasti kutkuttavan nauruhermoja?
Komediallisuus ja charmi lepää pääasiassa Dane Cookin esittämän räkänokka rymyäjän harteilla ja miehen apinamainen käytös osaa olla ajoittain viihdyttävää. Ilman hänen röyhkeätä pelimiesasennettaan leffa ei olisi ansainnut nousta tähteä ylemmäs, mutta onnistuneesta roolivalinnasta saamme kokonaisuuteen jotain eloa. Jason Biggs on täysin mitäänsanomattoman ja huipputylsän roolinsa vanki, eikä heikosti kirjoitettu stereotyyppinen nörtti kiinnosta enää ketään. Lahjoiltaan arvostamani Kate Hudson on ikäväkseni jumittunut näihin tyhjäpääkomedioihin. Kyllähän kaunista neitoa mielellään katselee, mutta oikeuksiinsa Hudson ei tässä roolissa pääse, vaan vetää söpö hymy huulillaan perustekemisellä elokuvan läpi ja kuittaa paksun palkkashekin.
My Best Friend’s Girl (suom. Tyttösi sun ja mun) ei tuo genreeseensä mitään uutta, vaikka yritystä totisesti löytyikin, mutta lopputulos nyt vain oli tällainen. Turhiin romanttisiin komedioihin kyllästyneiden ei tätä filmiä kannata katsastaa, mutta tilausta riittää kevyiksi treffileffoiksi ja sellaisena tämä voi mennä.
