Koska The Prestigen kaltaisen mysteerin kuvaileminen juonellisesti tuhoaisi nopeasti suuren osan sen viehätysvoimaa, mainittakoon ympäripyöreästi että sen lähtöasetelmana toimii kaksi taikuria ja 1800-luvun Lontoo. Kyseessä on tunnelatausta täynnä oleva kostotarina, joka jättää hyvissä ajoin uskottavuuden rajat taakseen ja muuntautuu siten hämmentäväksi tutkielmaksi pakkomielteestä, jollaiselle alkuperäiset motiivit ovat yhdentekeviä. Vaikka loppuvaiheilla käsikirjoitus on lipsua äärimmäisissä käänteissään halpamaisuuden rajamaille, mestarillisen kerronnan ansiosta sitä hädin tuskin huomaa.
Christopher Nolan on nimittäin palapelikerronnassa aikamoinen guru. Vaikka hänen esikoisohjauksensa Memento nauttiikin tätä nykyä melkoista yliarvostusta, sen toteutuksellista itsevarmuutta ei voi kuin ihailla. Mikä parasta, sama rautainen ote tuntuu ajan myötä vain vahvistuneen: The Prestige liikkuu surutta limittäin kolmessa eri tapahtumahetkessä luottaen rohkeasti katsojan päättelykykyyn. Liian sekavaksi se ei kuitenkaan missään vaiheessa koidu, vaan pysyy älykkäästi viihdyttävänä lähes koko kestonsa ajan.
Ennen kaikkea The Prestige on näyttelijöiden juhlaa. Hugh Jackman ja Christian Bale ovat päärooleissa viiltäviä, saaden kaikkein epärealistisimmatkin ajatukset heräämään valkokankaalla henkiin täydellisen ymmärrettävinä. Sivuosista epäilemättä herkullisimmin suoriutuu David Bowie, jonka silkka läsnäolo keksijä Nikola Teslana huokuu tähtisumua. Outoa kyllä, Scarlett Johanssonin sinänsä moitteettomasti tulkitsema Olivia jää hahmona kovin ohueksi.
Virheetön elokuva The Prestige ei missään nimessä ole, mutta sen luomassa maailmassa on hurjasti imua. Erinomaisen taikatempun tavoin se kiehtoo ja mietityttää näkijäänsä vielä pitkään myöhemmin. Samanlaista, tinkimätöntä ja omaa ilmettä Nolanilta uskaltaa toivottavasti odottaa jatkossakin.
