J. Edgar on vuonna 2011 ilmestynyt elokuva, jonka pääosaa esittää Leonardo DiCaprio. Syitä ostaa elokuva oli halpa alle neljän euron hinta sekä tietysti Leo. Elokuvasta saisi kirjoitettua varmasti kolmekin eri syväanalyysia, mutta en halua käsitellä politiikan kyseenalaisia keinoja, vaan henkilöhahmojen välistä tunnelmaa, sitä mitä ei ole tarvinnut kertoa sanoin. Teemoja ovat itsensä hyväksyminen, luottamus, uskollisuus, lojaalius, tukahdutettu rakkaus.
Päähenkilöllä näytetään olevan kolme tärkeää suhdetta: äitiinsä, sihteeriinsä ja ”varamieheensä”. Edgar rakastaa äitiään, joka takaumassa kertoo pienelle pojalle odottavansa tästä tulevan vielä jotain suurta. Mies rakastaa uskonnollista ja aikakauteen oletuksellisesti kuuluvaa konservatiivista äitiään niin paljon, että hän kieltää tunteensa itseltään tämän vuoksi. Heidän suhteensa on elokuvassa ainoa, jota Edgar ei dominoi.
Epäonnistuneet ensitreffit tulevan sihteerin kanssa ovat kaatua kömpelöön ja harkitsemattomaan tekoon, mutta keinotekoinen rakkaus muuttuu yhteisymmärryksessä elämänmittaiseksi työsuhteeksi. Naisen tehtävä on olla hiljaa ja tehdä niin kuin J. Edgar määrää. He eivät hymyile, vietä vapaa-aikaa keskenään tai juttele niitä näitä. He ymmärtävät ja kunnioittavat toisiaan.
Ostaessani elokuvaa en tiennyt mitä odottaa. Puolessa välissä katseluani huomasin ajattelevani, että hienosti tehty, mutta tiedän historiallisesta aiheesta ennestään liian vähän ollakseni mitään mieltä. Loppupuolisko oli koskettava. Tolsonin ja Edgarin suhdetta kuvataan erittäin pienin elein ja rivien välistä. Ohjaaja Clint Eastwood on onnistunut vangitsemaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen väliin jäävän hiljaisuuden. Siinä on jotain tuttua, perussuomalaisittain juroa ja kaunista, jopa niin, että ainoan kerran, kun lause ”minä rakastan sinua” kuullaan, se tuntuu kliseiseltä ja tarpeettomalta.
Pidin elokuvasta erittäin paljon. Se on taidokas ja tunteikas kuvaus syvistä ystävyyssuhteista. Repliikki: “Suostun ainoastaan, jos syömme joka päivä lounaan ja päivällisen, myös niinä, joina emme halua” tulee olemaan leffasitaatti, jonka muistan.
