Kohdallani eräänlaisena löytönä voidaan pitää kuubalaisesta jazz-muusikosta, Arturo Sandovalista, kertovaa elokuvaa, joka pohjautuu tositapahtumiin. Elokuvan tunnetiloja ei pääse pakoon, sillä niin hyvin näyttelijät, pääosien esittäjät Andy Garcia ja Mia Maestro, onnistuvat ne katsojalle välittämään.
Sandovalin intohimo musiikkiin ja elämänsä rakkauteen Marianellaan ei jää kenellekään epäselväksi. Elokuva on realistinen ja pelottavakin kuvaus siitä, minkälaisia onnenkantamoisia ja toisaalta karikoita ihminen elämässään kohtaa. Jotkut valinnat ovat erityisen vaikeita mutta väistämättömiä.
Elokuvassa nykyisyys ja menneisyys nivoutuvat huomaamattomasti yhteen. Sandoval yrittää epätoivoisesti päästä pois synnyinmaansa puristavasta otteesta, koska siellä hänellä ei ole todellista soittamisen ja siten elämisen vapautta. Mutta kun historia on se, mikä Sandovalin on, ei poliittisen turvapaikan anominen ja saaminen tuon vapauden saavuttamiseksi ole niitä kaikkein helpompia tehtäviä. Sandovalin menestyksen taustalla on muusikkoura Kuuban valtiollisissa orkestereissa ja vaimonkin aikaisempi poliittinen kanta aiheuttaa epäilyksiä: hän kun on nuoruudessaan ollut innokas Castron kannattaja. Loikkauksesta tulee kuitenkin totta legendaarisen Dizzy Gillespienin avulla. Loikkaus on uhkarohkea yritys, joka samalla pakottaa luopumaan monista rakkaista ihmisistä ja kotimaasta. Elokuva keskittyy kuitenkin niihin vuosiin, jolloin Sandoval oli Kuuban valtion palveluksessa ja rimpuili irti sen ahdistavasta ilmapiiristä.
Mia Maestro näyttelee tyylikkäästi ja koskettavasti Marianelan roolin. Kuubalainen muusikko kääntää nuoren naisen pään, eikä mitään ole enää tehtävissä, kun Castron sortoa kritisoiva muusikko ja Castroa ihaileva nainen tapaavat toisensa. Jopa Marianelan ystävät jättävät hääjuhlan väliin. Kaikkein mielenkiintoisinta elokuvassa on, että se on pääpiirteissään totta. Vaikka se voisi aivan hyvin myös olla satua, jossa todellinen rakkaus ajaa tekemään unelmista totta.
Andy Garcia näyttelee osuvasti Sandovalin roolin, ja täyttää kylmän valkokankaan lämpimällä katseellaan, joka saa katsojan hetkeksi uskomaan todelliseen ja syvään rakkauteen. Elokuva soljuu kevyesti eteenpäin; joskus taas kaikki tuntuu pysähtyvän, kun luottamus toiseen katoaa. Onneksi aamu parantaa kerta toisensa jälkeen. Kannattaa katsoa ajatuksella.
Nimimerkki: Tepa
