Victor Maynardilla (Bill Nighy) on merkittävästi tavallisesta poikkeava ammatti, hieman syrjäänvetäytyvä miekkonen nimittäin toimii päätoimisena salamurhaajana. Pitkä ja värikäs työura alkaa olla takanapäin eläkepäivien siintäessä jo kohtuullisen lähellä kun hän saa seuraavaksi kohteekseen taidevaras Rosen (Emily Blunt). Erinäisistä syistä toimeksianto ei kuitenkaan onnistu kuten pitäisi ja pettynyt asiakas lähettää kaksikon perään toisen, saman ammattikunnan terävimpään huippuun kuuluvan Hector Dixonin (Martin Freeman). Jokseenkin vauhdikkaaseen pakomatkaan ja piileskelyyn joutuu mukaan myös nuorimies nimeltä Tony (Rupert Grint), jonka mukana roikkuminen on useampaankin kertaan lähellä aiheuttaa nopean kiinnijäämisen sekä tätä välittömästi seuraavan äkkikuoleman.
Heti alkuun täytyy todeta brittiläisen konkariohjaajan Jonathan Lynnin onnistuneen epäomaperäisistä lähtökohdista piittaamatta kokoamaan kasaan reilut puolitoista tuntia rapsakkaa rikoskomediaa, joka omana alanaan ei ole sieltä helpoimmasta päästä tehdä viihdyttävästi. Käsikirjoitusta enemmän kehuja onnistuneesta leffaelämyksestä panisin kuitenkin castin kontolle, sillä vaikka itse juoni ei pahemmin yllätyksiä tarjoakaan näyttelijät ponnistavat leffaa tyhjäkäyntisimmillä hetkilläkin tyydyttävälle tasolle. Bill Nighy esittelee jälleen kerran muuntautumiskykyään ja Victor Maynardista muodostuukin hänen käsissään hyvin aidontuntuinen hahmo. Taasen jotensakin tuittupäistä roolihahmoa esittävä Blunt puolestaan on odotetusti pääsosaparin heikompi osapuoli, vaikka vikaa hänenkään roolissaan ei sinänsä ole. Harry Potter- filmisarjan vankina edelleen kärvistelevä Grint osoittaa kykenevänsä näyttelemään muitakin hahmoja kuin Ron Weasleytä, mutta hänen hahmonsa oli kirjoitettu enimmäkseen jokseenkin typeräksi nuorukaiseksi, mistä en pitänyt sitten yhtään.
Sivurooleista voi pongata tukun muita tutuhkoja brittinimiä maukkaissa rooleissa. Itselleen epätyypilliseen tapaan tarinan antagonistina esiintyvä Freeman revittelee kahjona salamurhaajana vähäisen ruutuaikansa puitteissa täysillä eikä hänet Victor Maynardin jahtiin palkannutta Rupert Everettiä voine myöskään kuin kehua. Viimeksimainitun oikeaa kättä esittävä Gregor Fisher jää harmillisen ohueksi hahmoksi kuten myös Eileen Atkinsin esittämä Maynardien parempi puolisko. Kokonaisuutena joka tapauksessa vaikuttava casti, jonka kyvyistä toimivan komedian ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni. Harmillisesti kuitenkin käsikirjoitus ei ole rakenteeltaan järin yllätyksellinen, mikä laskee kokonaisarvosanaa. Muutamia todella hyviä vitsejä silti löytyy, joille hekotteleminen katkaisee mukavasti hetkellisesti tylsyyden puolta hipovan olotilan.
Muutoinkin elokuvan olisi voinut rytmittää paremmin: välillä ruudulla sattuu ja tapahtuu enemmän kuin silmä ehtii havainnoida ja toisinaan taas tunnelma eksyy vääränlaisen surumielisyyden puolelle, jonka seuraaminen ei pidemmän päälle jaksa kiinnostaa. Pidin kuitenkin tavasta, jolla päähenkilön ammatinvalintaa pohdittiin siitä näkökulmasta mitä se tekee ihmiselle ja hänen elämälleen. Lähinnä yhteen henkilöön keskittyvä draamallinen kehikko toisaalta jättää muiden hahmojen motiivit jossain määrin hämäriksi enkä täysin joka tilanteessa voinut esimerkiksi ymmärtää Rosen kiukuttelua milloin mistäkin huolimatta siitä, että hänen ja Maynardin välillä on huomattavia näkemyseroja aluksi oikeastaan kaikesta. Erikseen haluaisin kehaista vielä loppupuolen kartanoidylliä, jonka käyttäminen sopi mielestäni leffaan mainiosti sekä sitä kuinka samassa paketissa huumori, toiminta sekä kevyt draama yhdistyvät harvinaisen sopusuhtaisesti. Aivan lopussa saa jopa jännittää erityisen paljon kun arvattava finaalikohtaaminen Hector Dixonin kanssa on edessä.
Kuivanpuoleisen brittihuumorin ystäville Wild Target toiminee luultavasti parhaiten. Liikaa ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä loppujen lopuksi kyseessä on sangen pienimuotoinen komediafilmi, jolle ei voi eikä tule asettaa liikaa odotuksia. Perushyvää sunnuntaiviihdettä ja kenties suositeltava myös heille, jotka haluavat nähdä suosikkinsa (Bluntia lukuunottamatta) tavallisesta poikkeavassa roolissa.
