Massa maksaa vauhdista. Sen on herra nimeltä Steven Spielberg oivaltanut jo kauan sitten. Niinpä tuhat ja sata kertaa nykyelokuvan vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi valitun Stevenin spektaakkelit yleensä sisältävät valonnopeudella kulkevaa kohellusta höystettynä pienellä järjenhäivenellä. Indy-trilogian viimeinen osa on ainakin kirjaimellisesti täynnä vauhtia, joka höykyttää katsojaa sinne tänne.
Harrison Ford on saanut kolmanteen osaan seurakseen jättiannoksen karismaa, nimittäin itse valkopartainen Sean Connery tähdittää Indianan viimeisimpiä seikkailuja seikkailijan isäpappana. Spielbergimäiseen tyyliin sankareiden meno on rattoisaa, mutta silti vitseille jää sopivasti luppoaikaa. Ei kai kukaan voisi kuvitella katsovansa seikkailuelokuvaa hampaita kiristellen?
Graalin maljaa jahdatessaan Indy & daddy toistavat aikalailla jo nähtyä kaavaa, mutta hauskuuksia huudellen ja pahisten päitä hiekkaan talloen äijät onnistuvat saavuttamaan sympaattisuuden ja viihdyttävyyden rajat. Jopa ohittamaan ne ja törmäämään (vauhtisokeina) päin seinää. Ja kuten ensimmäisen kappaleen ensivirke jo kertoikin, moinen riittää helposti 300 000 000 dollarin lipputuloihin. Ja kun päälle vielä napsuu Oscar-patsas äänipuolen pojille, naurattaa Steven-setää kovasti.
Seikkailunnälkää poteville Indiana Jonesin viimeinen ristiretki on oiva valinta. Homma ei pääse käymään liian monimutkaiseksi, Aatua pistetään halvalla, naiskauneutta on luvassa (Alison Doody) ja äijistelystä vastaavat Harripoika Foorti & Sean “Mr. Bond” Connery. Että mikäs siinä, turvavyöt penkissä eivät kuitenkaan olisi kai pahitteeksi, jottei vauhti kävisi liian kovaksi.
“I didn’t know you could fly a plane!”“Fly, yes. Land, no.”
