Ensimmäinen maailmansota ei ole jostain syystä koskaan ollut suosittu aihe sotaelokuvissa. Länsirintamalta ei mitään uutta kuuluu tunnetuimpiin ensimmäisestä maailmansodasta kertoviin leffoihin. Eikä tämä ole arvostustaan turhan takia saanut. Länsirintamalta ei mitään uutta on ensimmäisiä pasifistisia sotaelokuvia. Tämä on toiminut esikuvana monille myöhemmille sotaelokuville.
On vuosi 1914. Ensimmäinen maailmansota on juuri alkanut. Saksassa lukionopettaja yllyttää nuoria opiskelijapoikia lähtemään kunniakkaaseen taisteluun Saksan puolesta. Nuoret alle kaksikymppiset pojat tietenkin värväytyvät armeijaan ja lähtevät länsirintamalle. Mutta sota ei olekaan aivan niin hohdokasta kuin on mainostettu. Moni saa todeta, että sota on aivan yliarvostettua touhua.
Länsirintamalta ei mitään uutta on ihan hieno sotaelokuva. Sotaa ei kaunistella vaan se näytetään ikävänä hommana, jossa ihmiset saavat kärsiä. Vanhat ihmiset ylistävät sodan ihanuutta ja yllyttävät nuoria lähtemään rintamalle kokemaan sodan hienouden. Mutta todellisuus lyö kasvoille ja lujaa. Etenkin lukionopettajan värväyspuhe on melkoista propagandaa. Hän puhuu kunniasta ja isänmaan puolustamisesta. Ja hänen mielestään jokaisen on puolustettava synnyinmaataan.
Vaikka elokuvan sanoma on edelleen ajankohtainen, niin aika on purrut tätä elokuvaa harmillisen paljon. Vaikka elokuva näytti vielä 1930-luvulla komealta, niin ei kamerakuvaus ole enää nykyään niin hienon näköistä. Elokuva myös junnaa monesti paikoillaan. Tämä tietenkin kannattaa katsoa, mutta parempiakin sotaelokuvia on tehty.
