Tommy Jarvisilla (Thom Mathews) on polttava halu tietää onko legendaarinen sarjamurhaaja Jason Voorhees (C.J Graham) todella kuollut. Asiasta varmistuakseen hän myös kaivaa em. moraalisen suoraselän haudan auki, joskin luonnonvoimat keskeyttävät työn ja Frankenstein-koulukunnan aamuherätys saa vähemmän ystävällisen suoraselän virkoamaan ja aikaa on kulunut. Crystal Laken nimi on vaihdettu, mutta paikassa on tietysti yrmyn yli-innokas ja yliskeptinen sheriffi Garris(David Kagen) ja tietysti tämän tytär Megan (Jennifer Cooke) uskoo elokuvan sankarpersoonaa. Tietysti myös Forest Greenin (se on paikan uusi nimi) leirin valvojat ovat vastuuttomia hormonihulluja, joten sapiskaa on luvassa. Tommyn onneksi aamuäreä Jason on menossa oikeana suuntaan hänen suunnitelmiensa kannalta, mutta esteitä on luvassa.
Kuudes osa yrmeän kuolinoottori-Voorheesin saagassa ei takeltele rytmissä. Toiminta ja meininki käynnistyy heti, henkilöt ovat ohuita, joskin toimivia kokonaisuus huomioiden. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaava Tom McLoughlin käyttää taitavasti Harry Manfredinin vinkuvia monotonisuuksia kuten myös ironisen hauskasti Vincent Damon Furnierin, alias Alice Cooperin musiikkia hyödykseen ja mukana on mustaa huumoria. McLoughlinin osuus sarjan kokonaisuudelle on todellisen pääroolin siirtäminen Jasoniin.
Thom Matthews ja Jennifer Cooke ovat toimiva kaksikko ja David Kagen suorastaan huokuu kusipäisyyttä ja epäluuloa. Luonnollisesti Jason itse uskoo itseensä, joten sheriffi on siinä heikommassa lähtökohdassa. C.J Graham, pystymetsästä tempaistu viime hetken korvaaja stuntille ja yökerhoyrittäjä on seuraajansa tasoinen uhkaavuudessa. Rauhallisesti, mutta järkähtämättä liikkuva naamio toimii ja Jason kantaa myös työkaluvyöllään tarpeellisia työkaluja, vaikka luonnollisesti raaka voimakin kelpaa paremman puutteessa.
Kokonaisuus on erinomaisen viihdyttävä osa Voorheesin akan pojan seikkailukronikkaan ja värittää kliseistä tarinaansa huumorilla.
