On jälleen aika esitellä Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat uudelle sukupolvelle. Koko projektista käytännössä vastannut Ciro Nieli muistelee vanhoja ja tuo samalla omaa tyyliään mukaan. Kaiken tämän voi oikeastaan jo nähdä alkutunnarista.
Tuttuun tapaan kaikki sijoittuu New Yorkiin, jossa sankarimme ovat eläneet jo 15 vuotta näkemättä päivänvaloa. ”Syntymäpäivän” kunniaksi Tikku päättää kertoa pojille tarinan, kuinka he muuttuivat humanoideiksi. Tarinatuokion päätteeksi Turtlet totta kai vaativat isäänsä päästämään heidät ulos kokemaan ja näkemään heille vielä tuntematonta maailmaa ja näin seikkailu voi alkaa. Sarjan alku muistuttaa hyvin pitkälti 1990-luvulla tutuksi tullutta ensimmäistä Turtles-sarjaa. Löytyy kummallisia mutanttiroistoja, ehkäpä hieman typeriäkin ja pizza on hieman mukana kuvioissa. Sitä pidemmälle sarja etenee, sitä enemmän se ottaa omaa rooliaan uutena sarjana ja tuo uusia asioita pöydälle, jotka voi aluksi pidempi aikaista Turtles fania kummastuttaa. Juonet vaihtelevat tasaisesti, mutta perus idea säilyy; Leonardo johtaa, Raphael mukiloi, Michelangelo pelleilee ja Donatello käyttää aivojaan. Joskin ajoittain olisi toivonut Michelangelolle ja Donatellolle enemmän heihin keskittyviä jaksoja, sillä välillä varsinkin Michelangelo tuntuu jäävän hieman muiden varjoon. Jaksoissa paistaa kuitenkin nykyajan tyyli, joka on tullut 2000-luvun alussa tutuksi. Jaksot esittävät hieman enemmän vakavapiirteisiä teemoja ja tilanteita. Toisinaan ne vetävät kaiken täysin naurettavaksi ja kaikilla pitäisi olla hauskaa. Roistotkaan eivät ole aivan idioottimaisia, vaan osaavat oikeasti aiheuttaa harmia, jolloin sankarimme pääsevät näyttämään kykynsä. Ensimmäisellä kaudella kaikki pitkälti keskittyy Silppurin ja Kraangien ympärille, joita vastaan siis Turtlet taistelevat. Kraangit ovat perus idealtaan samoja mitä sarjakuvissa ja edellisessä animaatiosarjassa, eli utromit, mutta nimetty hieman erilailla, kuin 1990-luvun animaatiosarjassa esiintynyt vastine.
Sarja ottaa kuitenkin hyvin huomioon kaikkien hahmojen henkilökohtaiset ajatukset ja tuntemukset ryhmän/perheen sisällä. Ja näyttää myös katsojalleen miksi esimerkiksi Leonardo johtaa ryhmää, eikä esimeriksi Raphael tai Donatello. Huonona puolena voisi kuitenkin pitää hahmojen liiallista erottamista luonteen puolesta. Siinä missä ulkonäöllisesti oli varmasti virkistävää tehdä hahmoille selvät erot fyysisessä olemuksessa, niin luonteen puolesta ei olisi tarvinnut mennä niin pahasti äärilaidalle. Michelangelo kärsii tästä suunnasta kenties eniten, sillä hahmosta on tehty liian naiivi ja suorastaan tyhmä. Vaikka naiiviudella on välillä positiivisetkin hetkensä, niin se ei kuitenkaan pelasta Michelangeloa tällä kertaa. Sen sijaan isot plussat ansaitsee Tikku, joka kuitenkin on hieman ristiriitainen kahden asian suhteen. Huonona puolena on lähinnä hahmon väritys. Tässä tapauksessa ei olisi ollut pahitteeksi pidättäytyä harmahtavassa tai ruskean sävyisessä turkissa, mutta kirjavuus saa aluksi miettimään, että onko Tikku todella rotta, vai jokin sekarotuinen yksilö. Hyvänä puolena mainittakoon, että Tikusta on tehty juuri sellainen isähahmo ja sensei, joka herättää kunnioitusta. Hän on kaikkea tarpeen tullen, viisas, leikkisä, ankara ja ymmärtäväinen. Yksi tärkeistä asioista, jota hän tuo sarjan aikana esille ovat hänen opetuksensa, joita vihreät sankarit yrittävät ymmärtää. Ja kaiken lisäksi Tikku pärjää todella hyvin kamppailuissa, jota edelliset animaatioversiot eivät ole tehneet.
Ääniroolitus on mennyt yllättävänkin nappiin. Siinä missä Jason Biggs ja Sean Astin kuulostaisi aluksi lähinnä sarjan mainostukselta, niin onnistuu näyttämään epäilijöilleen. Biggs Leonardona on onnistunut ääniroolissaan todella hyvin ja miehen ääni onkin hieman, kuin Cam Clarken ja Michael Sinterniklaasin risteytys. Myös Astin Raphaelina tuo oikeastaan Nolan Northmaisen äänen vuoden 2007 TMNT-elokuvasta, joka on piristävä muutos, mutta ei kuitenkaan täysin tuntematon tyyli nyky-yleisölle. Hahmosta käy hyvin ilmi, että kyseessä on vahvan olemuksen omaava hahmo. Mainstreamille hieman tuntemattomat nimet, kuten Rob Paulsen ja Greg Cipes ovat myös onnistuneita rooleissaan. Cipes on uransa aikana esittänyt aikaisemminkin hieman saman tyyppisiä hahmoja animaation saralla, joten roolitus ei sinänsä ole yllättävää. Myös Paulsen sopii kenties jopa paremmin Donatellon rooliin, kuin mitä hän oli muinoin ensimmäisessä sarjassa Raphaelina. Richardsonin roolitus tuntui kuitenkin lähinnä nostalgia mielessä roolitetulta, sillä ensimmäisessä sarjassa oli myös tummamies Silppurin äänenä. Richardson ei kuitenkaan ole mikään huono valinta, mutta ei hän varsinaisesti loista roolissaan, vaan jää sinne keskinkertaisuuteen. Parhaimman roolin kuitenkin suorittaa Hoon Lee Mestari Tikkuna. Myös hänen äänellään on haettu 1990-luvun sarjamaista Tikkua, mutta enemmän aasialaismaisella vivahteella. Toki siinä missä Tikku on japanilainen on Lee amerikankiinalainen, mutta väliäkös sillä, kun osaa näytellä. Leen suoritus on kuitenkin todella vakuuttava ja erittäin mieluisaa kuunneltavaa. Hän voisi melkeinpä kertoa Tikun roolissa puolituntisen tarinan.
Animointi jakaa nykyisin aina mielipiteitä, sillä valitettavasti vanhemman polven harmiksi perinteinen piirosanimointi on salaa katoamassa ja tietokoneanimaatiot puolestaan vain lisääntyvät. Sen takia sarjaa ei kuitenkaan kannata lytätä, sillä kaikkeen tottuu pikku hiljaa, ja koska sarjasta löytyy paljon hyvää, niin miksi jättää tilaisuus käyttämättä. Toki hahmot näyttävät aluksi hieman kulmikkailta ja videopelimäisiltä, mutta liike on sulavaa, erityisesti toiminnan puolella, johon sarjan tekijät halusivat tuoda uudenlaisen ulottuvuuden. Musiikillisesti Sebastian Evansin sävellykset eivät aina pääse esille. Ne kyllä useimmiten kuuluvat salaa taustalla, mutta parhaiten ne ovat melkeinpä esillä tunnarissa, sekä sarjan kaksiosaisessa päätösjaksossa.
Sarja joka yhdistää kahden edellisen Turtles-sarjan vahvuudet onnistuu tuomaan myös jotain uutta. Se esittelee uusia ja vanhoja ääninäyttelijöitä. Tekee hahmoista enemmän persoonallisempia, myös aseidensa puolesta ja tarjoilee nuorille pojille ja faneille oivan toimintapaketin.
