”Shakki on ennen muuta kamppailua.” Lasker
Tarina orpotytöstä joka halusi oppia pelaamaan shakkia, vaikka talonmies väittää toisin ja sanoo, ”tytöt eivät pelaa shakkia!” Auto-onnettomuuden jälkeen Beth (Isla Johnston, nuori Beth Hermon) joutuu orpokotiin, jossa lapsia hoidetaan myös huumaavien lääkkeiden avulla. Sattuman kautta hän tutustuu koulun kellarissa talonmies Shaibeliin (Bill Camp) joka pelailee itsekseen shakkia, ja tämä kiehtova peli lumoaa Bethin täydellisesti. Tästä alkaa peli joka on enemmän kuin shakkia, ja vie syvälle ajatusten piilotajuntaan. Shakin kiehtova maailma on vain joillekin niin monisyinen, ettei sitä kaikki jaksa ilman piristeitä. Sarjan alkuperäinen nimi on The Queen’s Gambit, gambiitti on shakkiavaus, jossa toinen puoli uhraa materiaalia, mutta paljonko kannattaa uhrata elämästään pelin hyväksi?
”Shakki on elämä pienoiskoossa.” Garri Kasparov
Tarina mukailee varsin hyvin Walter Tevisin samannimistä romaania, ja mielenkiintoa tarinaan tuo se, että miten kertoa elokuvassa ihmismielen syvimmistä tunnoista, voittamisen riemusta tai tappion tuomasta karvaasta kalkista. Voittamisen iloa varsinkaan varttuneempana Beth (Anya Taylor-Joy) näyttää hyvin harvoin, tappio taas näkyy ja tuntuu katsojassakin.
”Ennen loppupeliä jumalat ovat luoneet keskipelin” Siegbert Tarrasch
Näyttelijä suoritukset ovat kertakaikkisen hienoja, loistavan Taylor-Joyn lisäksi erityisesti Bennyä näytellyt Thomas Brodie-Sangster jää hyvin mieleen. Venäläistä yrmyä, lähes tunteettomalta vaikuttavaa shakkimestari Vasily Borgovia, vakavailmeisellä tavalla näyttelee puolalaissyntyinen Marcin Dorocinski. Rooli sopii hänelle mainiosti, ja kontrasti laudan toisella puolella olevaan nuoreen naiseen on valtava.
”Shakki ei ole minulle peli vaan taidetta” Aleksander Alehin
Tarina sijoittuu 60-luvulle, ja lavastus on tehty todella upeasti ajan mukaisesti. Musiikki valinnat on valittu taiten, ja ne täydentävät loistavasti elokuvan tunnelmaa. Ohjaaja Scott Frank (Tanssi haudoilla) luo jälleen trillerimäistä jännitystä, ja sarjaa katsoo lähes pakonomaisesti. Erityisen hienoa tässä sarjassa on, että sinun ei tarvitse osata shakkia jotta pystyt seuraamaan Bethin kehitystä shakkiurallaan. Pelejä ei juurikaan näytetä vaan näytetään ilmeitä, ja katsoja pääsee enemmän arvioimaan niitä pelaajan mielenliikkeitä ja tuntemuksia, mitä päässä liikkuu pelin aikana. Samoin itse tarinassa ei kaikkia tapahtumia näytetä suoraan, vaan jätetään katsojalle tilaa arvioida mitä aikaisemmin on tapahtunut. Jännitystä lisää välillä myös shakkikellon tikitys, joka enteilee peliajan loppumisen lisäksi myös henkistä romahdusta. Shakilliseen koreografiaan on epäilemättä tuonut ison lisän myös, entinen maailman mestari Garri Kasparov.
”Shakilla, kuten rakkaudella ja musiikilla, on kyky tehdä ihmiset onnelliseksi.” Siegbert Tarrasch
Sarja on antoisaa katsottavaa kaikille, vaikka ei koskaan olisi shakkinappulaa kädessään pitänyt. Shakkia pelanneille tarinassa on taas hyvä muistutus siitä, miten tärkeää on sovittaa elämän kaikki osa-alueet tukemaan tätä hienoa harrastusta.
