Marvel sarjakuvien rääväsuu, joka on saanut aikoinaan alkuperänsä kopioituna DC:n Deathstrokesta eli Slade Wilsonista pääsee vihdoinkin vauhtiin ikiomassa rainassaan. Wolverinen ensimmäisen sooloelokuvan häpeällinen versio rakastetusta hahmosta on nyt hyvä unohtaa, koska Wade Wilson – Deadpool… on nyt saanut arvoisensa elokuvan. Lopultakin!
Tarinassa kovapäinen palkkasoturi Wade Wilson rakastuu yhtä hulluun naikkoseen kuin hän. Onni kuitenkin kärsii kun Wadella todetaan pahanlaatuinen syöpä. Sen sijaan, että Wade tuhlaisi rahojaan kalliisiin sytostaattihoitoihin, tämä päättääkin ottaa osaa erääseen kokeeseen, jossa tämän syöpä ei ainoastaan parane, vaan tämä saa mutanttivoimat ja hänen ruumiinsa arpeutuu pahasti. Wade oli tarkoitus myydä orjaksi uusien voimiensa kera, mutta mies totta kai pakenee ja alkaa valmistelemaan kostoaan keksien itselleen nimen: Deadpool. Kovan luokan huumorintajulla varustettu törkyturpa rikkoo neljättä seinää, haukkuu lyttyyn kaiken aina Wolverinesta supersankarielokuviin jne. Elokuva tosin oli sitä samaa ennalta-arvattavaa matskua kuin mitä ollaan nähty maailman ääriin. Yllättävän lyhyeksikin jäänyt raina sai allekirjoittaneen pettymään miten vähän Deadpool tosissaan pääsee valloilleen. Elokuvan luonne on tylsähkö ja vaikka se on paras Deadpool-elokuva uskollisuutensa puolesta, olisin toivonut joka sekunti mitä toinen toistaan aivottomampaa toimintaa. Kyllä leffa on Marvel sarjakuviin perustuvista paras. Sen näkee mm. siitä menestyksestä mitä se on niittänyt. Deadpool myös todisti lopultakin elokuvienkin katsojille sekä erityisesti tekijöille, että sarjakuvaelokuvia katsovat myös aikuisetkin ja nauttivat niistä.
Elokuvan rasittavin puoli oli ehdottomasti sen aikahypyt. Tarina alkaa jo siitä kun Wade nähdään ikonisessa puvussaan mitä varmasti moni toivoikin, mutta se jatkuva pomppiminen menneisyyteen ja takaisin oli yksi iso rasite mikä rokotti kokemusta. Hyvä tosin on, ettei leffa halunnut siinä mielessä kulkea samaa rataa muiden kanssa. Elokuvan mainoskamppanjakin on ollut parasta pitkään aikaan minkään viihdetuotoksen kanssa ja elokuvan jälkeen on vähän surullista etteivät kyseiset mainokset olleet edes mukana itse leffassa – tai mitään sen kaltaista materiaalia. Joka tapauksessa tuotos on heti alkuteksteistä ihan loppuun asti naurettavan hyvä.
Ja nyt kun jatko-osakin on tulossa sitä jää toivomaan, että siitä tulee tätäkin hulvattomampi. Tokihan sen ymmärrän, että tarkoituksena oli tehdä hahmolle ennennäkemätön alkuperäistarina, mutta kunpa sen olisi saanut säästettyä näiltä turhilta valtavirran juonikuvioilta.
