Vuonna 1995 ilmestyi yksi maailman tunnetuimmista animesarjoista, Neon Genesis Evangelion. Se kertoo omalaatuisen tarinan, joka voi olla joillekin länsimaalaisille liikaa ymmärrettäväksi. Tarinan mukaan 15 vuotta sitten tapahtui suuri räjähdys, jota kutsutaan nimellä “second impact”. Tämä tapahtuma tappoi suuren osan maailman väestöstä, ja herätti jossain uinuneet, enkeleiksi kutsutut, hirviöt. Nämä “enkelit” ovat sarjassa kerrostalon kokoisia olentoja, joihin eivät tavalliset aseet tehoa, joten niitä varten on perustettu yksikkö nimeltä NERV, joka on valmistanut muutaman mechan, EVA:n, puolustamaan maapalloa näiltä niin kutsutuilta enkeleiltä. Tietenkin EVA-yksikköjä voivat ohjata vain valitut lapset, joista yksi sattuu olemaan NERV:n johtajan poika, Shinji Ikari. Jos tämä kuulosti liian kaukaa haetulta sinulle, niin ehkä kannattaa harkita EoE:n katsomista, sillä sinä et välttämättä tule saamaan siitä mitään irti.
End Of Evangelion on todella vaikea seurattava, jos ei ole nähnyt sarjaa, tai elokuvaa ennen tehtyä, sarjan pikakelauksena käsittelevää, toista Evangelion elokuvaa, Death & Rebirth. Jos jomman kumman näistä on nähnyt, ja piti näkemästään, niin kannattaa ehdottomasti katsoa tämä elokuva. Sarjan faneista suurin osa vihasi kahta päätösjaksoa, ja elokuva onkin periaatteessa nämä kaksi jaksoa selvennettynä katsojille. Ensimmäisten 45 minuutin jälkeen tarina onkin vielä selvää, mutta sitten elokuvan tekijät päättivät, ettei katsojia päästetä helpolla.
Sarjan luoja Hideaki Anno kärsi 90-luvun alussa todella suuresta masennuksesta, ja hän tekikin päähenkilö Shinjistä oman peilikuvansa. Evangelion keskittyykin mechaulkokuorensa alla tämän pojan angstiin ja vihaan maailmaa kohtaan. Tämä näkyy myös EoE:ssä, missä varsinkin jälkimmäinen puolisko keskittyy tämän nuoren pojan tunteiden ja ajatusten kuvaamiseen.
Elokuvan juonta on mahdotonta lähteä selittämään täydellisesti. Aluksi iso SEELE järjestö haluaa tuhota NERV:n ja aiheuttaa “third impact” tapahtuman. Sitten taistellaan NERV:n päämajassa, mutta sitten tämän jälkeen katsoja itse päättää, mitä elokuvassa oikeastaan tapahtuu. Homma menee puolenvälin jälkeen niin vertauskuvalliseksi, että oikeaa ja väärää tulkintaa ei ole. Juuri tämä tekeekin elokuvasta niin hienon. Shinjin mielessä käy kysymyksiä kuolemasta, yksinäisyydestä, peloista, ja niin edelleen. Tuota listaa voisi jatkaa loputtomiin. Onpa mukana myös aimo annos viittauksia kristinuskoon. Myös innokkaat filosofian ja psykologian harrastajat saavat tästä paljon irti, kun pöydälle heitetään esimerkiksi kysymyksiä siitä, tarvitseeko ihmiskunta apua itsensä tuhoamisessa.
Elokuvan visuaalinen ilme on myös huima. End Of Evangelion ei olisi ikinä voinut toimia minään muuna kuin animena, sillä näitä kohtauksia on mahdoton toteuttaa normaalilavasteilla: maapallo täyttyy yhtäkkiä risteistä ja sen sisästä nousee tyttö ja niin edelleen. Elokuvasta löytyy myös todella rajua väkivaltaa, sillä verta ja suolia ei ole alkupuolella säästelty. Jokainen kohtaus on kuin taideteos, sillä visuaaliseen ilmeeseen on todella panostettu, jopa väkivaltakohtauksissa. Myös elokuvan musiikillinen puoli pelaa loistavasti yhteen ulkokuoren kanssa.
End Of Evangelion on sarjan faneille unelmien täyttymys. Elokuva on todella visuaalinen elämys, varustettuna juonella, joka jättää katsojalle oikeastaan kaiken päättämisen. EoE varmasti saa ristiriitaisia mielipiteitä sen katsoneiden keskuudessa, mutta jos haluaa pistää aivot todelliselle koetukselle, niin tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen puolitoistatuntinen. Annon mielenterveysongelmat ja ahdistuneisuus näkyvät hyvin tässä elokuvassa, ja ne saivat ainakin minut häiriintyneeseen tunnetilaan. End Of Evangelion on paljon muutakin kuin jättirobotteja, ja jos sitä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin sanoisin “erilainen”. Neon Genesis Evangelion saa arvoisensa lopetuksen tämän elokuvan myötä.
nimimerkki: Nosoki
