Sylvester Stallone eli tähtihetkensä aikavälillä 1976-1986. Vaikka sitä harvemmin muistetaan, noihin kymmeneen vuoteen mahtui monta hyvää elokuvaa. Vuonna -76 Stallone löi itsensä läpi kertakaikkisen upealla draamalla Rocky, jota parempaa elokuvaa hän ei ole pystynyt ikinä tekemään. Sitten Stallone teki muutaman elokuvan, joita kukaan ei muista, ja pienoista kulttimainetta niittäneen Nighthawksin. Suunnilleen vuonna -78 Stallone keksi jotain, josta muodostui hänen riippakivensä myöhemmin. Jatko-osat. Vuonna -79 valmistunut Rocky II oli kuitenkin vielä erinomainen elokuva. Kahdeksankymmentäluvun alussa Stallone räjäytti pankin toiseksi parhaalla elokuvallaan, yllätyshitillä Taistelija (First Blood), joka oli paitsi äärimmäisen hyvin tehty ja maltillinen toimintaelokuva, myös kriittinen kannanotto veteraanien kohteluun USAssa. Mutta Taistelija toi rahaa, ja Stallone päätti tehdä jatko-osan, joihin hän ilmeisesti alkoi tottua, olihan Taistelijan kanssa samana vuonna valmistunut Rocky III. First Blood part II (jonka Stallone ovelasti nimesi päähenkilön mukaan RAMBOKSI) oli jymymenestys, johtuen ehkä siitä, että Stallone käänsi kelkkaansa 180-astetta ja mylvi kankaalla “I LOVE MY COUNTRY!”, jota ykkösosan Rambo ei ikinä olisi tehnyt. Rambo II oli silti oikein viihdyttävä aivot narikkaan-elokuva, jonka jaksaa katsoa pariinkin otteeseen. Vuonna 1986 valmistui sitten Stallonen ehkäpä viimeinen HYVÄ elokuva, Cobra. Nyt arvosteltava Rambo III on kuvattu vuonna 1988, jolloin Stallonen voidaan katsoa jo olleen alamäessä.
Kakkososassa yhteiskunnan hylkäämä John J. Rambo muuttui ykkösen loppuunpalaneesta ja vainoharhaisesta veteraanista täydelliseksi tappokoneeksi, joka vannoi tähtilipun nimeen. Kolmonen jatkaa poliittisesti kakkosen linjalla, koittaen kuitenkin palata ykkösen hiiviskelytyyliin, siinä täydellisesti epäonnistuen. Loppuun on ollut pakko saada räimettä, eikä sitä ole toteutettu edes mitenkään tyylillä. Voi surkeus.
Rambo asustelee nykyisin Thaimaassa, eräässä munkkiluostarissa, ja käy aina silloin tällöin kaupungissa tappelemassa keppitaistelumatseissa. Yllätys yllätys, sankarimme ainoa ystävä, eversti Trautman (jolla ei tunnu olevan muita sotilaita kuin tämä eläkkeelle vetäytynyt, hmm, vanhus?) ilmestyy eräänä kauniina päivänä luostariin, ja pyytää Ramboa mukaansa Afganistaniin, jonne hän on lähdössä suorittamaan epävirallista tehtävää, auttamaan afgaanisissejä neuvostoliittolaisia vastaan. Rambo toteaa, että hänen sotansa on sodittu, ja kieltäytyy tehtävästä. Trautman menee sitten itse, ja jää vangiksi heti kättelyssä. Kuultuaan tästä Rambo kiskaisee hikinauhan päälleen, nappaa jälleen mystisesti kasvaneen puukkonsa mukaan ja painuu Afganistanin aavikoille pelastamaan Trautmania puolen Neuvostoarmeijan kynsistä.
Taistelija ja Rambo II ovat kaikkien aikojen parhaiden toimintaelokuvien listalla hyvin korkealla. Rambo III on edeltäjiään selvästi huonompi teos. Se on kuin kakkosen köyhä uudelleenlämmitys, johon on yritetty väkisin ympätä filosofiajaksoja ja draamaa. Ja Rambolle, tälle hiljaiselle eliittisotilaalle, on kirjoitettu typeriä, melkein Arskamaisia one-linereitä, jotka kuulostavat jo yksinkertaisesti noloilta. Näyttelijät eivät tässä pätkässä juhli, ja käsikirjoitus tökkii. Aivan viimeinen pisara on sitten antaa Rambolle aisapariksi 10-vuotias afgaanipoika. Ihan oikeasti, mitä Sly ja MacDonald ovat tätä elokuvaa kuvatessaan ajatelleet? No mutta se huonoista puolista, ei viitsitä tyrmätä Rambo III:sta aivan kokonaan. Se sisältää kuitenkin muutamia viihdyttäviä actionjaksoja, ja itse Rambon, johon voi aina luottaa. Rambo III ei olekaan aivan toivoton tekele, muttei missään nimessä erikoisen hyväkään. Kestää yhden, kaksi katselukertaa ihan ok.
