Mina (Dakota Fanning) lähtee viemään papukaijaa Galwaysta Belfastiin. Matka kylläkin saa odottamattoman käänteen auton jäädessä tielle ja ainoa turvapaikka on omituinen rakennus, mitä sanottakoon kanakopiksi. Muut asukkaat ovat Madeline (Olwen Fouéré), Daniel (Oliver Finnegan), Ciara (Georgina Campbell) ja viimeksi mainitun aviomies John (Alistair Brammer) lähti etsimään pakotietä. Kaikki ovat ansassa tarkkailijoiden reviirillä ja nämä eivät ole kovinkaan inhimillisiä. Itse asiassa ne ovat niitä, joita suomalainen kansanperinne sanoo väeksi, nämä ovat kiinnostuneita ihmisistä ja tutkivat. Luonnollisesti pakohalut heräävät ja se ei ole niin helppoa. Luvassa on myös juonikäänteitä erilaisten yksityiskohtien paljastuessa. Yksi niistä on professori Kilmartin (John Lynch) ja vastaa melkoisesta osasta paljastuvaa taustakuvaa.
Ishana Shaymalanin elokuvan olemassaolo loistaa rankasti Hollywood-nepotismilta isäpappa M. Night Shaymalanin ollessa tuottajana ja sovitettu käsikirjoituskin on Ishanan käsialaa. Tärkein tutkittava asia onkin elokuvan itsensä meriiteissä ja katsojien riemuksi leffa ei ole erityisemmän kehno. Tilanteen stressaavuus tulee nopeasti selville ja katsoja saa uutta tietoa hahmojen myötä, joten hahmojen typeryydelle ei voi alkaa raivoamaan ja näiden yllätyskäänteetkin ovat melkoisen mitättömiä tilanteen outous huomioiden. Kuvakerronta pysyy varsin hillittynä ja monesti taustalla voi bongata aavemaisia detaljeja. Nimiolennot itse pidetään hyvin tiukasti kameralta piilossa, mikä lisää niiden aavemaisuutta ja muutamat esiintymiset alleviivaavat näiden vierautta ja erikoisefektit palvelevat tätä vaikutelmaa. Lyhyesti sanoen niitä on syytä pelätä niiden nykyisessä tilassa.
Dakota Fanning on elokuvan jokanainen, joka joutuu keskellä omituista tilannetta. Oliver Finnegan on stressaavan tilanteen ruhjoma ja Georgina Campbell on niiden välissä oleva selviytyjä. Olwen Fouéré tarjoaa kovahermoista johtajuutta ja tämä tietää asiat oltuaan kanakopissa pitkään. Ankaran johtamisen lisäksi tämä osaa tunnistaa pakotien ja myös kulkeakin sitä pitkin, joten vangitsijoiden oikkujen orja tämä ei ole. John Lynch on dokumentaatiossa esiintyvä asiantuntija ja tiesi paljon asioista. Ehkä jopa liikaa.
Kokonaisuus on kertakatsonnalla erittäin tiivis jännäri, jonka katsoo ja unohtaa helpolla ja hienoista bonusta tulee kansanperinteen voimien käytöstä melkein yliluonnollisena uhkana. Hiottu, joskin taiteellisesti varovainen tekninen toteutus on selkeä piste iin päälle.
