2000-luvun kauhuelokuvat ovat olleet toinen toistaan kliseisimpiä mörkötarinoita, eikä erikoistehosteiden säälimätöntä hyväksikäyttöä olla säästelty. Henkilökohtaisesti olen tullut jo suht kyyniseksi uusimpien kauhuleffojen suhteen, mutta vuosituhannen tähän mennessä kovimman sarjavillityksen luonut kauhutrilleri Saw löi minut ällikällä. Tällä kertaa arvostelun alla oleva Dead Silence on James Wanin (Saw I, III) ja Leigh Whannellin (Saw I, II, III) yhteistyön tulos. Tieto kaksikon mukana olosta kiinnosti tottakai, voisivatko he lyödä toisen kerran kultasuoneen?
Elokuva starttaa, kun avioparina elävät Jamie (Kwanten) ja Ella (Valletta) saavat ovelleen omituisen paketin, jonka kätköistä paljastuu karmivan näköinen Billy-nukke. Jamien käydessä ostoksilla, Ella löytyy asunnosta murhattuna, ja etenkin kielettömänä, ja jonkinsortin partakoneneuroosista kärsivä etsivä Lipson (Wahlberg) heittää pääepäillyn viitan tottakai Jamien harteille.
Täytyy myöntää, että herroilla Wan ja Whannell on todella homma keskivertoa leffantekijää paremmin hallussa ja jälleen kerran kaksikko onnistuu yllättämään positiivisesti. Tällä kertaa luonnottomat juonikuviot on jätetty vähemmälle ja satsattu selkeästi kauhuun ja pelottavuuteen. Tekijät laittavat kaikki kauhun tehokeinot peliin, jotta saavat katsojan vakuuttuneeksi, ja kyllä he minut ainakin onnistuivat pelästyttämään. Pimeys, vanhat ränsistyneet kartanot ja ukkosilma ovat olleet kauhun ulkoisia tunnistusmerkkejä jo vuosikymmenten ajan, niin myös tässäkin. Siihen kun lisätään aimoannos säikäytysefektejä ja erikoistehosteilla luotuja karmivia naamavärkkejä, niin alkaa syntymään jo jotain. Tämäkään ei silti riitä, vaan elottomista nukeistakin on saatu pelottavan näköisiä ja koko komeutta komppaavat hyvät musiikkivalinnat, joten piinaavan jännittävä tunnelma on saatu aikaan.
Itse en ole kauhean innostunut noista säikäytyskohtauksista, koska en vain yksinkertaisesti pidä siitä tunteesta. Sitä joutui kuitenkin aika paljon Dead Silence -leffan aikana kestämään, mutta toisaalta ainakin elokuva onnistui pitämään koko ajan varpaillaan, eikä tylsiä hetkiä päässyt syntymään. Juonessa edetään mukavalla tahdilla eteenpäin ja loppuun on säästetty Saw-leffojen tapaan pienoinen yllätysmomentti. Lopun musiikkivalinnatkin olivat lähes identtiset kuin Saw-saagan tunnari.
Dead Silence on taas niitä kauhuteoksia, jossa näyttelijät eivät oikeastaan pääse näyttämään kykyjään, joten heistä ei ole juuri sanottavaa. Ryan Kwanten vetää pääroolin mukiinmenevästi, yrittäen samalla näyttää mahdollisimman söötiltä, jotta naiskatsojat ainakin viihtyvät.
Lähes kaikkien kauhun tehokeinojen tunkeminen samaan elokuvaan parin yllätystwistin kera toimii yllättävän hyvin, vaikka nukketarina on nähty ennenkin. Kliseisyydestäkin Dead Silencea voidaan syyttää, mutta itseäni se ei juurikaan haitannut. Pitkästä aikaa viihdyttävä kauhutuotos, jolle ilomielin annan kolme ja puoli tähteä.
