MSG eli Michael Schenker Group on sitten heittänyt helmiä sioille eli musalättyä kehiin. Vaikea sanoa kuinka moni tänäpäivänä arvostaa tämän pelimannin kielten venyttelyä. Kyseessähän on yksi 80-luvun arvostetuimmista heavykitaristeista ja bändin biisit oli vuosina 80-84 ihan parasta A-ryhmää. Mies täyttää 50 vuotta 2005, kyseessä ei ole enää mikään pojankloppi, muttei ihan eläkepappakaan. Äijä on soittanut myös bändeissä; Scorpions, UFO ja Contraband. MSG:n kokoonpano on elänyt kautta aikojen melko tiuhaan ja Schenker kommentoikin extroissa asiaa, että se on koulupoikien hommaa vetää samalla kokoonpanolla vuodesta toiseen. Ihmisiä tulee ja menee, tilanteet muuttuu. Sooloartistin suusta tuo on ihan luonnolllisen kuuloista.
Jokatapauksessa. Omaan musamakuun ne parhaimmat MSG:n biisit sijoittuvat tuonne 80-luvulle. Tuon ajan biiseistä kuullaan noin kuusi zipaletta, loput on uudempaa tuotantoa aina näihin vuosiin saakka. Uusista biiseistä Arachnophobiac kuullostaa lähes noilta kultaisilta ajoilta. Oma kiinnostukseni MSG:hen lopahti 80-luvun lopussa jolloin MSG muuttui McAuley-Schenker Groupiksi (MSG edelleen). Tämän eron jälkeen en ole bändin uuteen musaan tositeolla palannut kuin vasta nyt. Vanhaa on kyllä kuunneltu.
No joo, asiaan… DVD:n keikka on niinkin tuore tapaus kuin 2004-vuodelta, Metalmania Festival, Spodek, Katowice. Todettakoon vielä että tämä lätty oli kohtuullisen vaikea saada kotiin saakka. Kun se löytyi nettikaupasta niin se oli loppu ja tilausta sai odotella melkein kuukaudenpäivät.
Kyseinen MSG:n kokoonpano näyttää kiertävän tällä hetkellä Euroopan lavoja. Lavalla tämän hetkinen bändi näyttää ja kuullostaa ihan toimivalta. Basisti James Jonesin käsittämätön kriminaalilookki hiukan ärsyttää. Heppu kyllä osaa soittaa todella komeasti, muttei oikein ulkonäkönsä ja lavaliikehdinnän puolesta istu poppooseen. Schenkerin soitto kulkee kumminkin komeasti ja onhan se mukavaa kuultavaa.
Keikka on taltioitu varsin mallikelpoisesti, kyseessä on puhdas keikkataltiointi ilman kikkailuja, laajalla kuvasuhteella. Väliin mpeg2-pakkaus tuntuu tökkivän, sillä kuvaruutuun tunkee silminnähden pikselitä, auts! Ääniraidoista löytyy stereon lisäksi myös Dolby Digital 5.1. Jotenkin masterointi hiukan ontuu koska volyymia pitää vääntää tosissaan kehiin että äänet alkaa potkimaan (siis enemmän kuin normaalisti).
Tiesittekö että kyseessä on Scorpionssissa komppiskittaa skulaavan Rudolf Schenkerin pikkuveli. Ehkä tiesitte, mutta sitä ette varmaan tienneet että Schenkerillä oli joskus vuonna miekka ja kypärä virityksiä Rushin rytmiryhmän eli Geddy Leen ja Neil Peartin kanssa. Homma ei vaan lähtenyt toimimaan, parempi ehkä niin sillä Rush on meinaan melko kova sana tänäkin päivänä. Myös itse David Coverdale oli vähällä päätyä MSG:n laulajaksi. Tällaista tarinaa heppu kertoilee lätyn extroissa joissa ei ole muuten hurraamista, lukuunottamatta noita seikkoja, joista en ainaakaan itse ole ollut tietoinen.
Omistamisen arvoinen julkaisu, tästä pidän kiinni kynsin ja hampain. Peace of melodic hard rocks history, sanoisin.
Biisit:
(Are You) Ready to Rock?
Mother Mary
Assault Attack
Let It Roll
Lights Out
Rock ‘n’ Roll Believer
Arachnaphobiac
Into the Arena
Only You Can Rock Me
On and On
Too Hot to Handle
Armed and Ready
Doctor Doctor
Rock Bottom
