Useita kauhuelokuvan merkkipaaluja (mm. Halloween [1978] ja The Thing [1982] ) ohjannut John Carpenter loikkasi vaihteeksi hieman toisenlaisen genren pariin elokuvassa Starman (1984).
Vuonna 1977 maasta laukaistiin Voyager II satelliitti, joka sisälsi viestin, missä ulkoavaruuden asukit toivotettiin tervetulleiksi vierailemaan maa-planeetalle. Tämän kutsun kuullut ulkoavaruuden asukki saapuu maahan tutkimusmatkalle, mutta joutuu Yhdysvaltain ilmavoimien alasampumaksi. Kirkkaana valopallona aikansa harhailtuaan, muukalainen löytää tiensä leskirouva Jenny Haydenin (Karen Allen) olohuoneeseen ja omaksuu tämän aviomiesvainaan Scottin (Jeff Bridges) ulkomuodon. Muukalaisen olisi nyt päästävä kolmen päivän sisällä kohtaamispaikalle, jossa odottaisi kyyti kotiplaneetalle, sillä maahan jäädessään otus ei selviäisi pitkään hengissä. Jenny lähtee viemään muukalaista määränpäähänsä ja jenkkiagentit seuraavat perässä, sillä he ovat kiinnostuneempia muukalaisen palasiksi leikkelemisestä, kuin sen kanssa kommunikoimisesta…
Starman on aika erilaista tavaraa, kuin mitä kauhuun erikoistuneelta John Carpenterilta on totuttu näkemään. Se on scifi-aineksilla maustettu road movie ja rakkaustarina, joka onnistuu olemaan viihdyttävä koko kestonsa ajan. Jeff Bridges on mainio avaruusmiehenä, jonka maan tapojen opettelemisesta revitään huumoria useampaan kertaan. Karen Allen jää Jennyn roolissa hieman taka-alalle. Toimintaa, huumoria ja jännitystä on juuri sopivassa määrin ja esimerkiksi E.T:stä ja Kolmannen asteen yhteydestä tuttuja kerronnallisia aineksia löytyy, mutta edellä mainittujen elokuvien yltiöpäinen mahtipontisuus ja siirappisuus loistavat poissaolollaan ja kerronta on sopivan pienieleistä ja suoraviivaista. Starmania ovat monet Carpenter-fanit mollanneet epäonnistuneeksi leffaksi, mutta minusta se on paitsi viihdyttävä seikkailu, myös kaunis ja paikoin jopa hellyttävä rakkaustarina ja hyvä osoitus Carpenterin kyvystä ohjata luontevasti useita eri genrejä.
DVD on laadultaan hyvää keskitasoa. 5.1 ääniraidalla dialogi toistuu selkeästi ja kaiutinkierrätystä on äänimaiseman luontevalta kuulostamiseen riittävä määrä. Kuvassa näkyy ajoittain joitain pieniä roskia ja lievää rakeisuutta, mutta terävyys on kohtuullista ja värit selkeät. Näin ollen kuvanlaatu aika samantasoinen muiden aikalaistensa DVD-julkaisuihin verrattuna.
Ekstroihin sisältyy John Carpenterin ja Jeff Bridgesin kommenttiraita, kymmenminuuttinen making of-featurette, traileri ja jonkinasteisia naurunpyrskähdyksiä aiheuttava Karen Allenin ja Jeff Bridgesin “All I Have To Do Is Dream” musavideo.
