Herra Morgan Sullivanilla (Northam) menee letkeästi. Häiskä on juuri saanut ison duunin vakoilijana suuryrityksessä, pomo on tyytyväinen ja fyrkkaa tulee kiitettävästi. Haittapuoliakin uudessa jopissa tosin on; vaimo ei siitä pidä, päätä särkee riivatusti – ja ai niin, Sullivan ei enää ole Sullivan. Mutta väliäkös moisella.
Joo-o, joo-o. Käsikseltään Brainstormissa rittää mutkia, juonenkäänteitä ja u-käännöksiä vaikka muille jakaa. Moinen kikkailu on oikeastaan ihan virkistävää, jos elokuvaa ei katso turhan vakavalla otteella. Näissä jutuissa on vaan se vika, että täysin nokkeliin käänteisiinsä nojaava filmi ei oikein jaksaisi useampaa katselukertaa. Jutusta tulee väistämättäkin mieleen Dark City, mutta samanlainen kliseitä säästelemätön jäykkis ei sentään ole kyseessä. Brainstorm ei liikaa ehdi filosofiaa funtsimaan, ja toimiikin parhaiten kepeänä äksönsekaisena scifipätkänä, jota se toivottavasti halusi ollakin.
Northam ja Liu näyttelevät pääosansa ookoosti, eikä sivuhahmoissa ole muutamaa lukuunottamatta valittamista. Natalin (Kuutio) visuaalinen ote hivelee silmiä. Jokaisessa skenessä on semmoiset kulissit ja niksit, että hih. Joissakin kohdin ulkoasu tuntuu sysäyttävän jopa tarinankin, mutta onneksi harvoin. Toisaalta leffan ylitäydellinen ilme tekee sen maailmasta katsojalle etäisen, melkeinpä yhdentekevän.
Brainstorm voi tuntua aluksi sekavalta, mutta loppujen lopuksi se on juuri sopivan rempseäliikkeinen. Scifinälkään ihan hyvää kertakäyttökamaa, vaikka ideasta olisi saanut aikaan paremmankin pätkän. Se jokin puuttuu mikä Kuutiossa sävähdytti, mutta ihan metka mies tuo Natali näyttäisi olevan.
