Martin Scorsesen esikoispitkä Kuka kolkuttaa ovelleni? ei ole ohjaajan parhaita elokuvia ollenkaan, mutta se on kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Se kertoo nuoresta J.R:stä (Keitel), joka asustelee New Yorkin Pikku-Italiassa. Hän tekee kaikkea hauskaa kavereiden kanssa, hyrrää baareissa, vikittelee tyttöjä ja viettää nuoruuttaan. Kuitenkin hänen maailmansa muuttuu, kun eräs tyttö (Bethune) astuu hänen elämäänsä. Rakkaus tuo mukanansa outoja asioita, jotka saavat J.R:n katselemaan ympärilleen.
Elokuvassa seurataan oikeastaan kahta tarinaa. Toisessa J.R. koheltaa kavereidensa kanssa ja toisessa näytetään J.R:n rakastumista. Elokuva on kokonaan mustavalkoinen ja myöhemmistä Scorsesen ohjauksista tuttu tyyli on aistittavissa. Scorsese ei ihan koko aikaa pysty pitämään katsojan mielenkiintoa yllä, varsinkin kaveriporukan toilailut eivät jaksa kiinnostaa. Sen sijaan J.R:n painiskelu rakkautensa kansa on hyvin mielenkiintoista katsottavaa. Ei tästä olisi mihinkään ilman Harvey Keitelin hienoa roolisuoritusta. Hänen roolisuorituksensa takia tämän jaksaa loppuun asti katsoa.
Väsyneessä mielentilassa ei kannata tätä yrittää katsella, vaan tämä tarvitsee jopa vähän aivotyöskentelyä. Scorsese teki myöhemmin monta mestariteosta, mutta on tämäkin ihan lupaava alku merkittävälle uralle. Film noiria muistuttava draama on ihan piristävä tapaus muuten niin tasapaksun elokuvatarjonnan ohella. Mafiaveljet on mielestäni ehdottomasti näkemistäni Scorsesen pätkistä paras ja sitä on vaikea mennä voittamaan. Ei tämäkään mikään huono ole, hyvää elokuvatyötä tässäkin nähdään, mutta valitettavasti Kuka kolkuttaa ovelleni? on välillä hyvin pitkäveteinen ja paikallaan junnaava.
