Nyt oli tiukka paikka. Yhtään pläjäystä ei ole jäänyt kesken leffan huonouden kesken. Periaatteena on että kaikissa leffoissa on jotain hyvää. Päin pilveä katsoessa alkoi hävettämään että rainaa tuijottelee – ja hyvää sanottavaa on vaikea keksiä. Saa nähdä onnistuuko se?
Leffa kertoo tummaihoisesta (myöh. käytän ilmaisua neekeri) joka normaalilla lentomatkalla jumiutuu lentsikan vessan pönttöön kiinni. Gheton kasvatti saa jättikorvaukset ja perustaa oman, paremman palvelun lentoyhtiön. Ja leffa kertoo yhtiön neitsytmatkasta. Yhtä perhettä lukuunottamatta kaikki ovat neekereitä. Ja mikäs sen sopivampaa kun yhtiön nimi on Malcolm X. Lentokone on tehty tuning-hengessä ja kabiinissa jyrisevät subbarit. Ja tietty lentoemojen vermeet on sopivan kokoisia.
Keksimpäs! Leffalla on myös positiiviset puolensa. Se on lyhyt: vain 88 minuuttia pitkä. Ja että neekerit osaavat nauraa itselleen ja gangsta-touhulle.
Mutta kaikkiaan pläjäys on kauheeta soopaa. Se ei kuulu kategoriaan niin-huono-että-on-hyvä, vaan elokuva on oikeasti HUONO. Ei voi ymmärtää miten joku Tom Arnold on nahkansa raahannut mukaan. Täydellinen arvostelukyvyn puute tai sitten herran uran alamäki on huhujakin hurjempi. Snoop Doggit sun muut yläfemman lätkyttelijät jotenkin ymmärtää. Mutta että näyttelijäksi itseään kutsuva eksyy mukaan…
Tämän jälkeen kaikki käy. Mutta en suosittele kenellekään Pilveä päin-rainaa kokemusten joukkoon. Do not try this at home.
