Halloween: Resurrectionia, jatko-osaa H20:lle, pystyy kuvaamaan tällaisilla lauseilla kuin ”Näin kapitalismi toimii”, ”Yrittävätkö he edes?” tai ”Tämä on siis… Halloween 34?”
Raajojen katkominen ei vielä merkitse sitä, että jatko-osaa ei tule vaan Michaelin selviytymiskeino on keksittävä. Akkad ja kumppanit ajattelivat aiheesta varmaan kirjoituspöytiensä ääressä, että ”Nyt tehdään jotain rahastuksen makuista ja tähdätään yleisöön. Me olemme paljosta velkaa Internet-maailmalle, perustetaan tämä osa siihen ideaan ja hankitaan pari kuuluisaa nimeä tiettyihin rooleihin, niin yleisö tajuaa tämän olevan kieli-poskessa-Halloween.”
Mutta palaako Jamie Lee Curtis, joka niin halusi perustaa H20:n ideaan, missä Michael kuolee lopullisesti? Hän piti juonesta ja suostui siksi pitempään cameoon, mutta pitääkö hän tavastaan lopettaa hahmonsa? Elokuva käynnistyy kohtauksella, jonka ainoa tarkoitus on liittää tämä osa jotenkin H20:een. Laurie Strode on mielisairaalassa, koska Michael on yhä elossa niistä syistä ei tarvitse mainita – paitsi että se on naurettava selitys. Sarjan nöyryyttävimpiä tappokohtauksia saa muuten hakea tästä leffasta. Suosikkini on pätkä, missä kaksi kliseisintä vartijaa kohtaavat loppunsa. Tämän hupaisan pätkän jälkeen kaikki, miksi H20:n lopetus oli niin mahtava, vesitetään lopullisesti eikä paluuta ole. Laurie saa epäkiitollisen lopun ja loppuleffa kertoo jostain ihan muusta. Se ehkä palauttaa ykkösosan käsitystä siitä, että Michael on nyt ”The Shape”, jolla on vähemmän motiiveja. Tämä on ilmeisesti hyvä tarkoitus, mutta IDEA EI KANNA! Pitääkö meidän uskoa, että tämän elinikäisen motiivin, mikä ajoi kaikkia jatko-osia, voi unohtaa heti ja hyväksyä se, että Michael on nyt vain yksi valkokangastappaja muiden Halloween-kopioiden rinnalla?! Siihen ei pysty, koska alkukohtauksen jälkeen leffasta tulee pelkkä rahaa kahmiva farssi. Yksi pääosan esittäjistä, räppäri Busta Rhymes esittää Freddie Harrisia, Internet-reality show’n perustajaa, joka vie kuusi valittua opiskelijaa Michael Myersin synnyinkotiin tutkimaan paikkoja ja selvittämään syitä, miksi Michael on mikä on. Se selitettiin jo kuutosessa, mutta sillä tarinalinjalla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa eikä uusia vastauksia pyritä antamaan, joten tällä on yhtä paljon merkitystä kuin kärpäsen paskalla. Kaikki me tiedämme mitä talossa tapahtuu, joten siitä ei sen enempää.
Ainakin Curtis osoitti alkukohtauksen myötä, että tähän on päästy. Jos Halloween-sarja olisi jatkunut tällä lailla, sarja olisi päättynyt pian, tai heti seuraavassa osassa oltaisi paljastettu että päähenkilö onkin taas yksi sukulainen muiden joukossa. Michaelin silmätikuksi osuu tällä kertaa aina yhtä fiksu, sosiaalinen, viaton tyttö Sara, jonka kaltaista voi hakea muista kauhuleffoista. Häntä esittävä Bianca Kajlich on ihan ok ja normaali muihin verrattuna, mutta ei vaan auta, kun suoritus on tylsä. Hän vaikuttaa yhdentekevältä jopa takaa-ajokohtauksissa, missä hän juoksee yhtä hädissään melkein kuin hän olisi unohtanut uunin päälle. Monien fanien hampaisiin joutunut Busta Rhymes on kieltämättä yksi leffan valopilkuista. Tiedän, että kohtaamiset Michaelin kanssa ovat kamalia, mutta hänen edukseen pari vitsiä tepsi kuitenkin ja hänen suorituksensa vakavissa kohtauksissa ei häpeä muiden esittäjien rinnalla, koska niistä välittyy tunnetta. Ei hänelle silti palkintoja tästä tipu.
Entä muut? Tästä pääsen arvostelun herkulliseen osaan. Minä pidän Resurrectionista enemmän kuin 5:sta ja 6:sta. Myönnetään, että tämä elokuva on sellainen, mitä Halloweenin ei tulisi olla: Scream-sukupolven seuraaja ja siinä on Michael Myers, jota kannustaa mieluummin kuin muita. Heti kun teinit esitellään haastatteluosiossa ja tehdään selväksi millaisia he ovat, siitä on niin helppo huvittua ja lopulta voi vain myöntää ”Tästä tulee viihdyttävää, milloin nuo poistuu ruudulta ja kuinkahan tyylikkäästi?” Heidät on tarkoitettu sellaisiksi, mutta ilmeisesti kaikki onnistuivat tuotannon aikana niin hyvin, että he ovat naurettavan huonoja. Kun he saapuvat taloon, jännitys ei todellakaan ole katossa. Sitten on Michael. Hänellä on aina ollut ”teleportti” halussa, mutta tässä osassa se on kumma, ettei kukaan näistä idiooteista bongaa häntä mistään, vasta kun on sopiva aika. Koko talo on täynnä kameroita, talossa on 6-8 ihmistä eikä sieltä voi aina päästä livahtamaan huoneesta toiseen. Michael on yksi niistä, joka pitää arvonsa kunnossa vaikka ympäristö ei sovi tähän sarjaan mitenkään. Häntä esittävä Brad Loree toimii asian mukaisesti, mutta naamari on väärin. Se näyttää mustan miehen pärstältä, mikä on vaan värjätty valkoiseksi. Mutta miksi tekijät liittivät mainion Halloween II:n ohjaajan Rick Rosenthalin tähän sotkuun? Ehkä tuottajilla ja käsikirjoittajilla on enemmän tekemistä epäonnistumisen kanssa, mutta hänkään ei pysty tuomaan mitään siitä, mitä kakkosessa oli. Ehkä hän ymmärsi pelin hengen ja teki parhaansa, että pätkä kituisi jotenkin tai sitten vaan tekisi sen – ja nauraisi matkalla pankkiin.
Hänellä oli kuitenkin ideoita tehdä neljä eri lopetusta, lähettää erilaisen lopetuksen joka toiseen teatteriin ja olla kertomatta, mikä lopetus on missäkin teatterissa. Sitä kikkaa käytettiin aiemmin elokuvassa Clue. Idea ei miellyttänyt tuottajia, mutta ne kolme eri lopetusta näkyvät netin kautta. Virallinen lopetus on aika perinteinen Evil-Never-Dies-kohtaus, mutta se mitä vastaisuudessa tapahtuu, ei onneksi tarvitse nähdä, koska Resurrectionin jälkeen tuottajien oli jälleen löydettävä uusi suunta, eikä tämän osan eloonjääneillä tai epätoivotulla huumorilla ollut sijaa siihen.
Resurrection pelaa kuin huono Scream-kopio muiden huonojen Scream-kopioiden joukossa. Tarina, dialogi, suoritukset, ohjaus, Michaelin naamari ja jopa tietyin hetkin musiikki (muttei Halloween – tunnari) osoittavat, että nyt ei oltu tosissaan. Silti, se on hauskaa. Siinä, missä 5 ja 6 yrittivät niin vedota kauhuyleisöön, niin Resurrectionilla on lahjansa vedota oikeasti naurumittariin, vaikka se noloa onkin Halloween-sarjan kohdalta. Sillä on hetkensä vaikken välittänyt leffasta vakavalla silmällä. Silti tekijöiden lähestymistapa on tahattomasti palkitseva. Se ei ole hyvä leffa, se ei ole pelottava, se on yksi sarjan huonoimmista, mutta se on viihdyttävä.
