Se, mikä tästä elokuvasta tekee oikeasti klassikon on sen mahtava tunnelma.

15.6.2008 23:15

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Batman
Valmistusvuosi:1989
Pituus:122 min

Batman, goottihenkisen Gotham Cityn synkkä öinen kostaja. Tim Burton, goottihenkisten elokuvien synkkä ohjaaja. Jack Nicholson, virnistelevää psykopaattia loistavasti näyttelevä virnistelevä psykopaatti. Klassikko on kasassa.

Vaikka Christopher Nolanin Batman Begins tekeekin monet asiat tätä Burtonin versiota paremmin ja Burton itsekin parantaa montaa osa-aluetta Batman – Paluussa, on tämä näistä kolmesta se suurin klassikko ja elokuvahistoriallisesti tärkein, ja ainakin omalla arvoasteikollani Batman-leffojen kakkossijalla (Paluu tietenkin ensimmäisenä). Tämä elokuva palautti supersankarit valkokankaalle valtavalla menestyksellään ja takasi mukana olijoille (varsinkin Nicholsonille) mukavasti rahaa pitkäksi aikaa.

Tarina on supersankaristandardeilla hyvää alhaista keskitasoa. Jack Napier tippuu kemikaalialtaaseen, muuttuu Jokeriksi ja ryhtyy tappamaan ihmisiä ihan vain tappamisen vuoksi. Tämän jälkeen hän kaappaa Bruce Waynen elikkäs Batmanin tyttöystävän ja aikoo myrkyttää koko kaupungin Smilex-kaasullaan. Niin Jokerin kuin Batmaninkin taustat jäävät kuriositeeteiksi toiminnan vallatessa leijonanosan elokuvasta. Gordon on tyhmistetty jostain käsittämättömästä syystä perinteiseksi Sisu-Wiggumiksi. Vicki Valen, eli Waynen/Batmanin tyttöystävän, ja erään toimittajan Batman-tutkimusta seuraava sivujuoni on ihan mukavaa seurattavaa.

Tässäkin leffassa Keatonin Batman jää Jokerin varjoon, osin sen takia, että Nicholson on sata kertaa Keatonia parempi näyttelijä, osin sen takia, että Jokeri on sata kertaa Batmania kiinnostavampi hahmo. Sama kaava toistuu kaikissa Batman-filmatisoinneissa tämän jälkeen, eli pahikset ovat aina mielenkiintoisempia ja jännittävämpiä kuin sankari. Batman Begins on ainoa poikkeus tähän kaavaan, mikä ei taas ole ollenkaan hyvä asia, sillä jo pelkästään edellämainittujen asioiden takia konnat ovat Batmanien kantava voima.

Se, mikä tästä elokuvasta tekee oikeasti klassikon on sen mahtava tunnelma. Öinen Gotham City on kaunista katsottavaa, Elfmanin musiikki on hienoa ja yleensäkin kaikki perinteiset Burton-kliseet ovat mukana. Ja oikeasti, Nicholson on paras Jokeri ikinä.

Arvosteltu: 15.06.2008

Lisää luettavaa